TOP OF THE POPS - Ihminen vai kone? 7.11.2009

Julkiset kulkuvälineet Bill: Emme kulje enää julkisilla, eikä vain sen takia, että meidät tunnetaan joka puolella, vaan koska meillä on niin paljon tavaraa aina mukana, että meidän pitäisi melkein vuokrata koko juna. Ostoksilla Bill: En ole ollut vuosiin yksin ostoksilla. En pysty enää muistamaan milloin viimeksi olin supermarketissa. En enää edes tiedä kuinka paljon voi maksaa. En enää pysty edes puhumaan normaalista elämästä. Syöminen/Kokkaaminen Bill: Osaan tehdä makaroonilaatikkoa, riisipuuroa, omeletteja, spagettia ja spagettiomeletteja. Rakastan pikaruokaa. Ei ole mitään sen kauheampaa kuin hianosto ruoka. Jos minulla olisi oma viiden tähden kokki, toivoisin joka päivä vain pastaa. Likapyykki Bill: Silloin kun olemme kotona, äiti pesee pyykkimme. Georg: Tiedän, että pitää olla tarkka, kun lajittelee tummia ja vaaleita. Silittäminen on ärsyttävää, mutta silti silitän melkein kaiken, housut, paidat. Bill: Ihan kamalaa. En ole koskaan eläissäni silittänyt vaatteita. Raha Bill: Me tienaamme ihan hyvin, mutta emme ole mitään multimiljonäärejä. Emme tartu jokaiseen tilasuuteen. Jätämme 90 prosenttia kaikista mainossopimuksista sopimatta, koska pidän kyseistä merkkiä tai tuotetta tyhmänä. Haluan tehdä vain juttuja, joita itse pidän hyvänä. Luxus Bill: Koulun päättymisen kunniaksi ostin itselleni rolexin, vaikken olekaan oikein kiinnostunut kelloista. Minusta oli vain hassua, että minulla voi olla rolexi 18-vuotiaana. Tarkemmin ajateltuna ihan hullua. Yksinäisyys Bill: Kun olen konsertin jälkeen yksin hotellihuoneessani, en joskus oikein tiedä mistä oikein aloittaa. On jotenkin yhtäkkiä niin hiljaista Kaverit Bill: Minun neljä koiraani nukkuvat kanssani. En voisi koskaan luopua niistä. Mitä lähempänä ne ovat, sen parempi. Kehotan kaikkia ottamaan koiranne sänkyynne! Vaihtoehtoiset työpaikat Gustav: Vakuutusasiamies. Bill: Gynekologi olisi täydellinen ammatti Tomille. Bill: Minun ainoa kunnon harrastukseni oli ja aina tulee olemaan musiikki. Jos minun täytyisi hankkia joku ammatti, en tietäisi ollenkaan mille alalle menisin. En muuttaisi itseäni ikinä minkään työn takia tai pukeutuisi erilailla, olen niinkuin olen. Onnellinen? Georg: Kaipaan normaalia elämää. Bill: Vihaan arkea, mutta kaipaan bändin ulkopuolista normaalia elämää. Sitä, että voin kävellä taas kadulla, niin ettei kukaan tunnistaisi minua. Voin laittaa päälleni mitä haluan; lenkkeilyvaatteet, pukuja, peruukkeja... minut kuitenkin aina tunnistetaan. Mutta silloin kun olemme olleet pidemmän aikaa kotona, eikä meillä ole ollut mitään menoja, alan kaivata tätä. Haluan, että minua valokuvataan, haluan mennä tapahtumiin, seistä lavalla, haluan, että ihmiset puhuvat minusta. Silloin huomaan, että elämäni on juuri sellaista, jota aina toivoin sen olevan.