|
|
Bill: Livekeikka ei oo minulle vain lavalla seisomista, vahvistimen ja kitaran mukaanottamista ja puolentoista tunnin soittamista. Olen kiinnostunut muusta. Se on minulle enepi show ja halusimme oikeasti tehdä shown, joka sopii levyyn, joka on oikeasti sellainen Humanoid-kaupunki. Sen takia minusta oli tosi hienoa, että DScquared lupasi tehdä kiertueen vaatteet ja on oikeasti siistiä, että kaksi suunnittelijaa suunnittelevat sellaista. Se oli minulle unelmien täyttymys, enemmän kuin muille bändin jäsenille. Se, että saan esiintyä tällaiset vaatteet päällä kuuluu elämääni. Onko se sinulle vähän kuin henkilökohtainen vapaus, että voit käyttää tällaisia vaatteita? Bill: Joo tottakai! Jos muut saisivat päättää, niin en varmaankaan käyttäisi moniakaan vaatteistani. Tom: Aivan Bill: Niin, jos Tom saisi päättä. Joitain takkeja esim. Mutta tottakai tunnen itseni mukavaksi lavalla ja sitä haluan. Ei voi aina yrittää miellyttää kaikkia ihmisiä Tom: Bändissämme on hyvää se, että anamme toistemme elää miten he haluavat. Georg saa olla niinku joku viimene ääliö maanpäällä. Annamme toistemme elää niinkuin he haluavat. Bill: Ei saa ottaa kaikkea liian tossissan. On tietenkin asioita, jotka tulevat esille joka vuosi uudestaan ja uudestaan. Ne tulevat aina tiettyihin aikoihin, silloin kun mitään ei lue missään, mistään ei kirjoiteta. Oikeastaan pitäisi rentoutua vähäsen. Me emme edes tiedä kaikesta. Joka päivä tulee tuhansia juttuja, eikä vain Saksassa, vaan monissa muissakin maissa ja sen takia pitää olla vähän rennompi. Ei saa ottaa kaikkea liian tosissaan. Tom: Kaikki on mennyt todella nopeasti ja viimeiset viisi vuotta ei ole ollut niin, että olisimme voineet hengata kavereidemme kanssa ja mennä bilettämään ja tutustua rennosti muihin ihmisiin. Onneksi Bill ja minä olemme kokeneet jo monia asioita melko nuorina, mitä ehkä meidän ikäisenämme pitäisi vasta aloittaa. Jo esim. 14-15-vuotiaina. Vanhempiemme mielestä se ei ehkä ollut niin kivaa, mutta nyt pidämme itseämme todella onnekkaina, sillä emme voi tehdä sellaista enää. On tietenkin totta, että olemme jääneet paitsi normaalista elämästä, mutta samalla olemme kyllä viimeisen viiden vuoden aikana keränneet niin paljon kokemuksia eri asioista, joihin kellään muulla ei ole edes mahdollisuutta. Bill: Ei voi saada kaikkea. Jos saa yhden jutun, niin toista ei. Niin se vain menee. Pitää hyväksyä pari juttua, kuten ihmiset, jotka kuvittelevat, että voimme tehdä siistejä esityksiä ja taskut on täynnä rahaa ja kaikki on mahtavaa, niin se ei aina pidä paikkaansa. Se voi näyttää siltä. On joko valmis elämään tätä elämää tai sitten ei. Siinä pitää luopua muutamista jutuista ja hyväksyä se. Tom: Nuoruus. Kaikki varmaan lukee jossain lehdessä. En tiedä. Kerron sitten joskus elämänkertaani, mikä se tarkalleen oli. Bill: Minulla ja Tomilla oli yleisesti ottaen aina vanhempia kavereita. Meillä oli useinmiten kavereita, jotka osasivat jo ajaa autoa. Kaikkia, jotka olivat vähän vanhempia. Teimme sitten kaikkea mitä vanhempikin yleisö teki. Milloin olitte viimeksi ruokaostoksilla? Tom: Olemme jääneet paitsi tuollaisista asioista, kuten ruokaostoksilla käynti ja muihin yksityiselämään kuuluvista jutuista. Kun aloitimme, tai oikeastaan kun meistä tuli kuuluisia, meidän ei pitänyt siihenkään saakka koskaan mennä ostoksille. Äiti hoiti sellaisen. Tällä hetkellä pitäisi käydä, mutta emme enää pysty. Se on sellainen asia, jota emme oikeastaan koskaan ole tehneet. Kiertueella ollessamme käymme Amerikassa joskus yöllä tiimimme kanssa ostoksilla, kun kukaan muu ei ole paikalla. Silloin haemme jotain syötävää, mutta normaalia ruokaostoksille menemistä, että katsoisin, mitä jugurttia ottaisin mukaan, sellaista emme ole koskaan oikein tehneet. Bill: Kouluaikana... Tom: Meillä oli enemmän ongelmia... Bill: Joo enemmän ongelmia. Kouluaika oli meille kaikkein kamalinta. Elämäni kauheinta aikaa. Olen todella iloinen, että se on nyt ohi, ettei minun tarvitse enää koskaan mennä sellaiseen rakennukseen. Ei ole mitään pahempaa. Minulla on kauhea auktoriteettiongelma. En pidä siitä, kun ihmiset sanovat minulle, mitä pitäisi tehdä ja koulussa on välillä sellaista, jonka takia emme sopeutuneet kouluun hyvin. Meillä oli koko ajan ongelmia kaikkien opettajien ja tottakai myös muidenkin ihmisten kanssa. Eli sen takia olen todella iloinen, luulen, että kaikki olemme todella iloisia, että se on meidän osaltamme ohi. Minusta ei koskaan tule sellainen, kuin ne ihmisiä, jotka sanovat myöhemmin, että kouluaika olikin aika kivaa, nyt kun on ollut siitä vähän erossa. Tom: Ymmärrän mitä ihmiset tarkoittavat sillä. Heillä oli silloin eri murheita, jotka olivat yhtä tärkeitä, kuin heidän omat murheensa nytten. Ne olivat eri, mutta myöhemmin, kun on aikuinen ovat murheet ehkä tärkeempiä, mutta nuorena koulu oli minun suurin murheenaiheeni ja se oli ihan yhtä kamalaa. Oliko ongelmia opettajien vai oppilaiden kanssa? Bill: Luulisin, että kaikkien, niinkuin kaikilla muillakin. Oli tottakai pieniä tappeluita ja oli ihmisiä, joiden kanssa ei tule toimeen ja opettajien kanssa myös... tappeluita myös opettajien kanssa (nauraa) Tuleeko tappeluita, kun olette niin pienessä tilassa? Bill: Meillä on kaksi bändibussia. Georgilla ja Gustavilla on yksi ja minulla ja Tomilla on toinen, eli jokaisella on oma huone ja siellä voi olla rauhassa. Tom: Bussissa eläminen on nyt vähän yliarvostettua. Oikeastaan elämme halleissa. Menet hallin sisälle aamulla klo 11 ja lähdet illalla klo 01:00 ja sitten olet bussissa ja nukut. Bill: On muutamia päiviä, jolloin ajelemme. Tom: Aiomme ajaa kolme päivää putkeen ja voi olla vähän ärsyttävää pienessä tilassa, mutta bussi on oikeastaan nukkumista ja elokuvien katselemista varten. Muuten asumme halleissa. Bill: Me emme Tomin kanssa enää pysty menemään sille saarelle, koska joku hemmetin roskakuvaaja oli ottanut joitain kuvia. Siinä näkee, että meillä on vaikeaa. Matkustat toiselle puolelle maailmaa ja silti siellä on joku idiotti yrittämässä tehdä rahaa sinusta. Aina pitää olla tällaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Nämä ovat myös asioita, jotka pitää hyväksyä. Niinkuin näette, tätä minun on vaikea hyväksyä. Siihen ei oikein voi edes tottua. Voi yrittää kokeilla vähän rajojaan ja pitää yksityiselämää, mutta Tom ja minä pystymme silti rentoutumaan lomalla. Eikö teidän olisi helpompaa asua USA:ssa? Bill: Joo tottakai olisi helpompaa, koska voisimme muutta jonnekin maalle, jossa ei asu ketään ja on vain kaksi taloa, mutta olisiko siellä sitten onnellinen? Saksassa ovat kaikkien meidän perheemme, kotimme, täällä puhutaan saksaa, tämä on yksinkertaisesti meidän kotimaamme. Meillä on erittäin kotoinen olo täällä. Ja vaikka tämä olisi rasittavin maa meille, emme voisi kuitenkaan kuvitella muuttavamme ikuisesti täältä pois. Voisin kuvitella muuttavani puoleksi vuodeksi jonnekin, mutta en pysty kuvittelemaan sitä, että jättäisin Saksan kokonaan. Olemme kaikki varttuneet täällä. Bill: Se mitä me teemme, siihen eivät kuulu vapaaillat. Ei siinä sulje läppäriään, eikä kukaan ulos toimistostaan ja sano, että nyt on vapaailta. Kaikki jatkuu päässä ja on koko päivän tekemisissä vaan sen kanssa. Tämä on meidän koko elämämme. Ei ole mitään ajankohtaa, jolloin alkaisi murehtia... Tom: Se tarkoittaa sitä, että meidän henkilökohtaiset unelmamme liittyvät aina jollain tavalla bändiin. |