Jospa jätän mainitsematta sen, että neljän ja puolen tunnin jonotuksen jälkeen sateessa ja kylmässä, juuri kun ollaan pääsemässä sisään, mun pönttö pikkusiskoni päättää kadottaa lippunsa? :D Mä menin siis sisään yksin ja neiti lähti kiertelemään Pariisin katuja. Kello taisi olla puoli kuusi.

Mä etsin itselleni paikan B-katsomon yläriviltä kymmenisen metriä lavaa korkeammalta sen vasemmalta puolelta ja siinä vierähti sitten tunti-puolitoista tehdessä aaltoja, kiljuessa Parc Des Princes-konsertille ja yrittäessä keksiä ranskalaisia sanoja, jotta voisi höpöttää vieressä istuvien ranskalaisten fanien kanssa. Feilasin aika pahasti, kun puhe kääntyi mun huuliläväriin. :D Juuri kun jutustelu oli kääntymässä ihanaan enkkuun, niin valot sammu ja kaikki kääntyi kohti lavaa ja kiljui. Gustavin rumpusydän taas sykki ja Tomin kitara rupesi vinkumaan ennen kuin verho valahti alas ja yleisö kiljui entistä kovempaa.

Permannolla oli niin paljon helpompaa. :D Istumapaikalla pomppiessa piti kokoajan varoa, ettei hypännyt edessä olevan penkin takana olevaan kuoppaan, vaikka toisaalta lavalle näki sieltä niin paljon paremmin.

Bill esitteli Redenin jälleen kertovan ’meine kleine Bruder’ Tomista ja kaksoset ilmeili taas toisilleen, ja yleisö kiljui. Sitten Bill sanoi jotain Georgista, mutta mun saksani ei riitä. (mulla on se videolla, jos joku tajuaisi?) Billin huvittunut ilme, kun se katsahtaa Georgiin päin puhuessaan sai mut kuitenkin uskomaan, että jotain G-läppää siinä taas vedettiin. :D

Pitää muuten mainita, että Bill näytti niin mahtavalta, kun se käveli lavan poikki Georgia kohti ja kutsui basistin luokseen kädenheilautuksella laulaessaan ’kom hier’-kohtaa; Georghan tuli ja poijat soitti ja lauloi toisiaan vasten pitkän tovin. Tappavaa.

Bill und Tom villitsi yleisön Redenissä, kun Bill suuntasi Georgin pikkulavalle (jossa Georg ei silloin ollut) ja Tom seurasi kitaransa kanssa hetkeä myöhemmin kertosäkeeseen. Kaksoset seiso/liikkui toisiaan vasten, Bill lauloi Tomille ja Tom soitti kitaraansa, sitten ne vaihto asentoja ja seisoi selät vastakkain ja tosiaankin pelasi kaksoskorttinsa aivan täysillä ja yleisö oli ihan myyty. Ich auch. ^^

Durch Den Monsoonin hiljaisena hetkenä, kun Bill seisoi korkealla lavalla myrsky-screenin edessä ja lava pimeni, koko halli piti hurjaa meteliä ja tömisteli jalkojaan. Sinä iltana se pom-pom-lauleskelu toimi vieläkin paremmin, kun yleisö rupesi laulamaan sitä yhteen ääneen Billin kävellessä portaat alas itse lavalle katsellen ympärilleen ja hymyillen. Sitten biisi jatkui . :)

Mä en edes halua mainita In Die Nachtia, Rette Michiä ja Vergessene Kinderiä. En. Se pieni akustinen studiohetki on niin ihana. :) Vikana pojat soitti An Deiner Seiten ja foliopaperia lensi. Muuta mä en muista. Kumarsiko pojat yhdessä yleisölle? Mä en muista nähneeni…

Keikan lopuksi Tom ja Georg viskoivat vettä, muutamat vesipullot ja pyyhkeet yleisön sekaan, Bill kiitteli ranskaksi ja saksaksi ja Gustav veti pitkään omaa showtaan lavalla, kun muut pojat oli jo häipyneet. Gustav pelasi meitä niin mahtavasti, että mä meinasin kuolla nauruun. Herra aloittaa soittamaan rumpujaan, mutta kun yleisö rupeaa kiljumaan, Gusti lopettaa ja nostaa sormen huuliensa eteen hiljaisuuden merkiksi ja katselee ympäri salia toruvasti. Videoscreenillä näytettiin lähikuvaa Gustavista ja sen ilmeistä ja se oli niin hauskaa katseltavaa. :D Gustav aloitti taas soittamaan ja me oltiin hiljaa, kunnes herra lopetti ja nosti oikean kätensä ilmaan merkiksi, että saa kiljua. Me kiljuttiin. Tätä leikkiä jatkui pitkään ja se oli ihan älyttömän hauskaa. Etenkin kun Gusti yritti kusettaa meitä pitämällä lyhyempiä ja lyhyempiä taukoja rummutuksensa välissä niin että meille tuli kiire kiljua ja olla hiljaa. :D Ehkä viitisen (en tiedä) minuutin huvin jälkeen Gustav nousee rummultaan ja astelee portaat alas ja kumartaa vihellyksille ja kiljunnalle. Sitten herra kiusaa meitä taas Juschtel-aalloillaan. (Gustin aallot joltain muulta keikalta) Meillä on kaikilla kädet alhaalla, sormet heilumassa ja melu yltymässä, kun me valmistaudutaan aaltoihin, mutta kun Gustav aloittaa aallon nostamalla käsiään, me seurataan, mutta sitten Gusti laskee kätensä saman tien ja katsoo, että muutkin tekee niin. :D Muutaman kerran jälkeen me saadaan tehdä aallot kunnolla ja Gustav taputtaa meille, virnuilee pientä virnettään ja juoksee pois lavalta. Das war das. Valot tuli päälle, ihmiset kasasi kamppeensa, söpö ranskalaistyttö auttoi mut kiipeämään penkkini takana olevan kaiteen yli ja konsertti oli ohi. Byhyy. :(

Mutta ihanaa.

1000 Meere live
Schwarz
Stich ins Glück