|
julkaistu 28.10.2007 / suomentanut Linda Lähde: Bravo |
Aikataulunne on kaoottinen - ja olette ehtineet vielä kuvaamaan videon teidän uusinta An deiner seite sinkkuanne varten. Tämän projektin täytyy olla teille todella tärkeä. Tom: Niinhän se on. Haluamme tuoda saksalaisille faneillemme jotain uutta meidän paluunamme ja yllättää heidät. Bill: Sen takia olemme peruneet niin monet haastattelut ja valokuvaukset kuin mahdollista. Vielä vasta vähän aikaa sitten, se ei ollut varmaa, että saisimmeko me edes tehty sitä. Mistä video sitten kertoo? Tom: Me kuvasimme sen vanhalla juna-asemalla, joka oli täynnä hylättyjä junia. Täytyy myöntää, että öisin siellä oli aika karmivaa. Välillä siellä oli niin pimeää, että ei voinut edes nähdä omaa kättään. Tarinaa emme halua paljastaa liikaa, mutta me seisomme hylätyn junan päällä. Ensiksi jokainen meistä on yksin, mutta sitten löydämme toinen toisemme. Joka tapauksessa junaa ei saatu pysäytettyä, emmekä mekään halunneet sitä. Se vain kiihdytti vauhtiaan. Juna ei pysähtynyt seiniin, eikä meriin - eikä se tarvitse raiteitakaan. Kuulostaa jännältä. Tapahtuiko mitään hauskaa kuvausten aikana? Tom: Joo, niitä oli taas tuhansittain. Georg on ainoa tapaus semmoisesta vitsistä, joka seisoo kahdella jalalla, eikä ikinä taannu (hymyilee) Erityisen hauskaa oli se kun kuvasimme viimeisintä kohtausta: Sitä varten kaikkien piti mennä junan katolle ja piti kiivetä 4 metriä huteria tikkaita. Kaikki oli märkää ja liukasta ja ohjaaja huusi koko ajan: " Hei pojat, älkää sitten tönikö" Billhän ei tietenkään tehnyt näin vaan töni Georgia koko ajan, kunnes siitä tulikin todella vaarallista ja koko tiimi huusi hysteerisinä... Sattuiko mitään hermoromahduksia? Bill: Yhdessä kohtauksessa meidän piti roikkua liikkuvasta junassa ja tuuletin puhalsi meitä koko ajan ja jotta se näyttäisi aidommalta, he heittivät puhaltimen eteen paljon lehtiä ja kaiken maailman roskaa ja niitten alla oli myös säkillisiä lasivillaa. Kolmannen kerran jälkeen, kaikkia alkoi kutittaa - se oli todella vaikeaa kestää. Tom: Georgia kutitti tosin jo ennestään. Video kertoo sisäisistä demoneista. Oletteko te joutuneet itse kamppailemaan niitä vastaan? Tom: No jaa. Georgilla menee enemmän aikaa taistelemiseen hänen ”jormaansa” ja oikeaa kättänsä vastaan, kuin demoneja. (kaikki nauraa) Nyt tosissaan: Uskotteko te yliluonnottomaan? Bill: Joo, kai. En ole varma, on enemmänkin kuin mitä me voimme nähdä silmillämme. Muutenkin, uskon vahvasti kohtaloon. Tom: En usko semmoiseen ollenkaan. Bill, siitä ei ole kauan kun makasit sairaana sängyssäsi. Miten voit nyt? Bill: Olen taas terve! Minulla oli kaikki mahdolliset pillerit, teet, voiteet jne. Mutta eniten minua auttoi lukematon määrä fanipostia ja "parane pian" toivotuksia. Ne tekivät oikein hyvää... |