LONTOO HAASTATTELU
Tässä on haastattelu Tokio Hotelille, joka on tehty Lontoossa. Voit kuunnella haastattelua samalla painamalla linkeistä.
Julkaistu kesäkuussa 2007
Suomennos: Linda
Osa 1

Mitä mieltä olette Lontoosta?

Tom: Joo tosi kiva. Olemme olleet täällä aiemminkin, yksityisesti ja myös bändin kanssa ja Bill levytti täällä muutaman kerran. Olemme käyneet katsomassa nähtävyyksiä jo vähäsen ja mielestäni täällä on tosi kaunista. Tämä on todella kiva kaupunki erityisesti pojille ja tykkäämme olla täällä.

Ei ole niin likaista..?

Gustav: Silloin tällöin
Bill: Pikkaisen likainen ehkä, mutta isot kaupungit...
Georg: Mutta Saksassakin on sitä. Berliini ei ole niin siisti myöskään.
Tom: Saksa on likainen myös.

Mitkä ovat teidän lempi englantilaiset bändinne?

Bill: ööh, Oasis
Tom: Joo se. Mikä muu?
Bill: Oli joku muu...
Georg: Beatles
Tom: Coldplay
Bill: Coldplay
Tom: Joo, niin, Minusta Coldplay on todella todella hyvä bändi. Olemme nähneet heidät MTV Europe Music Awardseissa kaksi vuotta sitten Lissabonissa ja joo. Tosi makee bändi. Lempparini.
Bill: "muminaa" En tiedä... En tiedä ovatko he täältä, mutta Placebo. Rakasta Placeboa, ovatko he täältä?
Joo kyllä ovat.
Bill: Ok
Georg: joo, ok

Niille ihmisille, jotka eivät ole nähneet teitä livenä ennen - mitä voimme odottaa teidän tulevasta konsertistanne?

Tom: Ok, Tokio, okei, olemme olleet kiertueella läpi Euroopan juuri nyt ja meillä on ollut todella kivaa, niin meillä oli meidän oma tuotanto sitä varten, meillä oli oma lava, mikä oli tosi iso ja niin monet teistä voi, tai siis, mitä tahansa mikä tapahtuu konserteissa on spontaanista. Meillä ei ole mitään valmista ohjelmaa lavalla oloa varten - suurin osa tapahtuu spontaanisti. Tällä kiertueella saimme soittaa myös muutaman kappaleen vanhasta albumistamme, muistaakseni se oli viisi tai kuusi, ja sitten saimme myös soittaa koko uuden albumimme.
Bill: Meidän musiikkimme on käsintehtyä
Tom: Ja kivaa. ja äänekästä! Meidän konserteissamme on aina äänekästä.
Bill: joo

Osa 2

Olette saaneet jo aikaiseksi ihan helvetin paljon ja olette melko nuoria... Miten aiotte viettää 18-vuotias syntymäpäivänne?

Gustav: Minä en tehnyt mitään erityistä. Me vaan grillattiin vanhempieni kanssa. Ei mitään sen kummempaa.
Gustav: Mekään emme, tai siis, harmiksi minullakaan ei ollut mitään suurta juhlaa myöskään.
Bill: Meillä on meidän 18-vuotis syntymäpäivämme pian, me täytämme 18 vuotta syyskuun ensimmäisenä päivänä.
Bill: Siitä tulee...
Tom: Isoin makein juhla...
Bill: Isoin makein juhla, suunnittelemme jotain mahtavaa - emme tiedä vielä mitä, mutta siitä tulee huikea. Minusta 18 vuotta täyttäminen on jotain erikoista ja sen takia odotamme sitä ja ne bileet aikovat rokata.

Kertokaa minulle vähän mistä te tulette Saksasta?

Bill: Tulemme Pienestä, sydämmellisestä kaupungista..
Tom: Magdeburgista
Bill: joo Magdeburgista ja kukaan ei oikein oikeastaan tiedä sitä paikkaa ja me asumme lähellä Magdeburgia, pienessä kylässä.
Georg: Se on Berliinin alapuolella. Noin sadan kilometrin päässä Berliinistä
Tom: Pikkaisen enemmän kuin 100
Gustav: 140

Oletteko te kotikaupungissanne silti ne takapihan pojat?

Bill: Joo, läheisillemme: Meillä on vielä meidän vanhat ystävämme ja perheemme tietysti. Meidän perheemme ovat hyvin läheisiä meille ja olemme heille aivan tavallisia. En usko, että olemme muuttuneet niinkään paljon. Tarkoitan, olemme vielä yhteydessä heihin. Ystäväpiirisi muuttuu tietenkin, on paljon ihmisiä, jotka eivät halua pitää yhteyttä ja paljon ihmisiä, jotka käyttäytyvät erilailla. Meidän koko elämämme on muuttunut.
Tom: Mutta esimerkiksi, on aina ollut ihmisiä, jotka eivät pidä meistä, myös silloinkaan, kun soitimme pienissä klubeissa. Se ei ole muuttunut paljoakaan, heille emme ikinä olleet "pojat takapihalta", vaan aina "nuo hyypiöt" ja mielestäni se ei ole muuttunut paljoakaan.

Ja ovatko isovanhempanne peloissaan?

Georg: Meidän isovanhempamme ovat olleet konserteissamme ja heistä ne ovat aika makeita.
Bill: On melko äänekästä, mutta he pitävät.
Georg: Joo, joo. Nykypäivän nuoriso...

Mitä ikävöitte eniten Saksasta, kun olette poissa?

Tom: No enimmäkseen... Kun olemme matkoilla ulkomailla? joo, niin enimmäkseen, ei väliä, vaikka olisimme Saksassa tai ulkomailla, niin me aina kaipaamme meidän omia sänkyjämme. Nukut aina parhaiten omassa sängyssäsi ja se on se mitä kaipaamme eniten... ja myös meidän lemmikkejämme ja perheitämme ja ystäviämme. Ne ovat aikalailla ne asiat, jota kaipaa eniten, mutta minun täytyy sanoa, että kun meillä on vähän enemmän vapaa-aikaa, niin me yleensä haluamme kovasti takaisin matkoille, koska olemme todella, todella aktiivisia, energisiä ihmisiä, kun olemme saaneet kunnon yöunet.. joo...

Miten kestätte kaikkea haukkumista bändiänne kohtaan?

Bill: Luulen, että se on vain jotain, mikä tulee suosion mukana. Heti, kun olet kuuluisa, niin on ihmisiä, jotka ovat kateellisia sinulle ja minusta se on melko normaalia. Niin kuin Tom sanoi, meillä oli sitä ennenkin. Joo, niin.. Minusta musiikki on todella tunteellista ja laitat siihen jotain, paljon, sinusta ja sinun persoonallisuudesta ja tietenkin kaikki reagoi siihen eri tavalla. Kaikilla on niitä bändejä, joista pitää ja jotka ovat mielestään paskoja ja se on aivan sama meilläkin, joten tämä on aivan normaalia meille ja minusta se on hyvä, että on kritiikkiä. Minusta kehittyminen ja oppiminen on tärkeää bändille. Ja meille on aivan normaalia ja sen kanssa täytyy vain elää.

Onko mikään fani ikinä shokeerannut teitä?

Tom: Ei mitään niinkään shokeeraavaa.
Georg: olin melko yllättynyt eräässä konsertissa, kun jollakulla oli sellainen posteri, jossa luki "juodaan kokista nakujen huorien päältä" Se oli aika outo.
Tom: Mutta sitä laskematta, minun täytyy sanoa, että meitä ei voi helposti shokeeraa... Luulenpa, että me
Bill: Me pystymme kestämään paljoakin!

Tom- miten saat housusi pysymään ylhäällä?

Tom: Okei.. siis... Vyöllä, näin. Minulla on vain vyö, niin kuin kaikilla muilla, mutta on semmoinen erikoinen juoksutyyli, sinun täytyy...
Georg: Kävellä kuin ankka
Tom:... Jalat pikkaisen erillään, mutta minun täytyisi kävellä jalat erillään muutenkin, vaikka minulla olisikin tiukat housut, sillä minulla roikkuu paljon tästä keskeltä.

Osa 3

Gustav- oletko luonnostaan vahva, hiljainen persoona, vai onko se vain joku musikaalinen persoona?

Gustav: Ei, ei. Tai siis, olen melko vaitelias ihminen, joo. Niin voisi sanoa. En ole niin vain koska... Olen vain sellainen.

Mistä pidätte eniten ja vähiten teidän työssänne?

Bill: Luulen, että se mitä rakastamme ja se miksi edes teemme tätä kaikkea on jotta saamme soittaa livenä, siis, lavalla seisominen niin kuin meidän isolla kiertueellamme juuri nyt. Se, että saa esiintyä ison ihmisjoukon edessä ja soittaa isoissa halleissa on isoa meille. Sen mukana tulee tietenkin se, mikä ei ole niin kivaa, että meillä ei ole melkein yhtään yksityiselämää. Olla koko ajan esillä ja kasvaa esillä, niin kuin me teimme. Me aloitimme 15-vuotiaina ja nyt olemme melkein 18, niin me kasvamme julkisesti ja kaikki ovat voineet katsoa sitä. Kaikki näkevät meidän muuttuvan kokoajan ja se on aika vaikeata välillä, mutta se on se mikä tulee siinä mukana, katseet meissä kokoajan ja meidän yksityiselämä kärsii pikkaisen sen takia.
Tom: niin.

Te näköjään hyppäsitte helikopterista teidän uudessa videossanne. Oliko se kivaa? Tekisittekö te uudestaan?

Tom: Joo, se oli tosi kivaa ja se oli vain 120 metriä tai jotain. "nauraa" Se oli ihan ok, siis  pakko sanoo, että tein sellaisen pyörähdyksen ilmassa ja sitten sukelsin veteen pää edellä ja se oli ihan ok...
Georg: Venäytin vasemman varpaani pikkaisen..
Tom: Mutta tekisimme sen uudestaan!
Bill: Joo, mutta se video itsessään oli todella makeaa tehdä. Me kyllä lensimme Kapkaupungin ylitse helikopterilla ja se oli todella kivaa, siis, me oikeasti näimme todella paljon sitä kaupunkia ja se oli auki vasemmalta ja oikealta. Se helikopteri oli auki molemmin puolin ja pystyimme roikottamaan jalkojamme ulkopuolella, jos tuntui sitä. Se oli todella, todella outoa. Oli vähän pelottavaa, mutta mahtavaa.

Ja hiuksesi? Olivatko hiuksesi ok?

Bill: "Nauraa" joo, ne lensivät joka suuntaan. Minun todellakin täytyi kamppailla niitten kanssa, mutta myös silmieni kanssa. Tuuli puhalsi koko ajan silmiin ja täytyi puristaa ne kiinni ja siellä oli hirmu kirkasta ulkona... mutta se oli ihan ok.

Aijotteko te tehdä enempää cover lauluja, kuten Instant Karma?

Bill: Emme olleet ennen ikinä tehneet cover-lauluja, me aloitimme todella, todella nuorina tekemään musiikkia, siis, Tom ja minä olimme 7-vuotiaita kun aloitimme tekemään musiikkia ja me emme ikinä tehneet covereita. Me olemme aina tehneet omaa juttuamme ja kirjoitelleet omia lauluja ihan alusta saakka ja se on ollut meille aina kovin tärkeää. Me emme ikinä ole tunteneet halua tehdä coveria ja se Instant Karma oli vain äänitys - se oli ihmisoikeusjärjestöä varten, hyvään tarkoitukseen ja luulen, että jos jotain tuollasta tulee taas ja se on hyvään tarkoitukseen, niin..
Tom: Niin ehkä sitten.
Bill: Mutta periaatteessa emme tee yleensä sellaista.

Onko teillä mitään suunnitelmia tulemista Australiaan?

Bill: Ei vielä.
Tom: Ei vielä, mutta ehkä. Me olemme olleet ympäriinsä lähiaikoina ja ehkä me tulemme. Ehkä se on jo paperilla nyt, mutta luulen, että tulemme sinne joskus. Me haluamme mennä joka paikkaan. Me haluamme mennä Tokioon ja haluamme nähdä kaikki paikat.
Bill: Ja soittaa kaikkialla myös!
Georg: Mutta olemme kuulleet, että meillä on muutama fani siellä... me löysimme yhden sivuston internetistä ja niin..

Seuraavan kerran kun menen saksaan ja jos haluan flirttailla jonkun kanssa, niin mitä minun pitäisi sanoa?

"Kaikki nauraa"
Gustav: Tanssi pöydällä alasti
Tom: Haluatko syöttää poniani?

Sain paljon kysymyksiä faneilta, jotka olivat, että minkä merkistä hammastahnaa käytätte?

Bill: Ehkä meillä on vaan niin valkoiset hampaat? En edes tiedä. Käytän eri merkkejä. Olemme matkoilla paljon ja saan sen aina sanomalla " tarvitsisin hammastahnaa" ja he antavat minulle mitä tahansa ja usein käytän sitä mitä tahansa on hotelissa.
Tom: Ei kannata käyttää sitä mitä Georg käyttää, koska se ei näköjään auta pahaa hengitystä vastaan. Voit haistaa Georgin hengityksen aivan Australiaan asti, niin...
Georg: No sehän on jotain!
Tom: No se selvästikin on jotain, mutta sitä paitsi... vain tavallista hammastahnaa.