| KIERTUE
ZIMMER 483 Lähde: tokiohotel.de Suomennos: Linda Kiitos: Nina Koko juttu julkaistu: 18.05.07 Nyt Zimmer 483 kiertue on tullut loppuun, joten teimme pienen koosteen muutamasta lyhyestä haastattelusta, siihen liittyen. |
Outoa: Gustav ajaa kiertuebussia! Parkkipaikalla Zenith-Hallilla Nancyssa Gustav sai kokea jotain ihmeellistä! Tästä voit lukea mitä hän sai kokea bussin ratissa. "Olimme Nancyssa ja kysyin bussikuskiltamme saisinko minä ajaa 14 metristä bussiamme. Hän antoi luvan ja hallin edessä oli iso parkkitila, jossa minulla oli tarpeeksi tilaa harjoitella ajaa muutama kierros. Hän seisoi viereelläni ja sanoi vain: "Guschtel, sinä osaat ajaa todella hyvin." Ajoin siinä muutaman kierroksen ja jopa työkumppanimme silmät seisoivat ihmetyksestä. Seuraavana päivänä lehdessämme oli kuva minusta ratin takana" ---
Julkaistu 18-19.4.2007Kertokaa hiukan teidän Zimmer 483 2007 kiertueestanne? Jännittääkö teitä? Mikä liikutti teitä konserteissanne? Tom: Olen normaali. Minua jännittää vain ennen konsertteja, mutta tällä kertaa se meni pian ohi, sillä lähdimme keikkabussillamme suoraan kotoa. Bill: Minun täytyy sanoa, että tulen aina ihan kananlihalle, jos me soitamme aivan lähellä yleisöämme akustisena. Se on niin intiimiä, aivan kuin yksityiskonsertissa. Georg: Minä olin aivan paniikissa meidän Itä-Euroopan keikoillamme, ettei kukaan laulaisi laulujemme mukana. Kuitenkin kun Bill osoitti Mikillään fanejamme, niin kaikki pystyivät laulamaan Durch den Monsunin kovalla äänellä mukana - sitä en pystynyt aluksi ollenkaan uskomaan... Bändi soitti viimeisen keikkansa ulkomailla ja löysivät itsensä lopulta taas heidän kotimaassaan. Bill: Minun täytyy sanoa, että keikat ulkomailla olivat joka tapauksessa hyviä kokemuksia meille... Tom: Mutta olemme myös todella iloisia, että olemme taas Saksassa, ja että saamme soittaa meidän faneillemme täällä, se on aina vielä yksi aste enemmän Georg: Se, mitä meidän konserteissamme täällä tapahtuu, on aina uskomatonta. Mietin aina, että sitä pidemmälle ei voi mennä – mutta sitten kun soitamme seuraavassa kaupungissa, niin siellä on vielä hullumpaa. Mikä on aina hullumpaa? Tom hymyilee: Siis, meidän saksalaiset fanimme ovat sellaisia. Aluksi he seisovat ilman bikinien yläosaa ensimmäisellä rivillä. Heitä ei voi kukaan voittaa. (kaikki nauravat) ---
Millaista kiertue-elämä on? Onko se kivaa matkailla keikkabussilla? Bill: Tärkeintä on, että Jutta, meidän kokkimme, on mukana. Jutta ja hänen tiiminsä taikovat aina maistuvimmat ruuat, en olisi lähtenyt kiertueelle ilman heitä - Esiintymisen jälkeen menemme aina yhdessä hänen luokseen ateriapalveluun - illalliselle. Tom: Illallisen jälkeen ajamme usein meidän päivähuoneisiimme hotelliin - suihkuun ja vähän rentoutumaan - sitten matkaamme yön yli seuraavaan kaupunkiin. Gustav: Nukkuminen keikkabussissa on mahtavaa, se on kuin nukkuisi kehdossa! Georg: Joo, keikkabussi on useimmiten makee. Se on kuin oma pyörillä kulkeva hotelli. Meillä on loputtoman paljon DVD-elokuvia, paljon pelikonsoleita, jättimäinen CD-kokoelma, mukavat sängyt, ruokaa loputtomasti ja ja ja... Pystyisin asumaan siellä ikuisesti! Tom: Keikkabussistamme puuttuu vain suihku - mutta olen ainoa, joka sitä kaipaa... (nauraa) Ainiin joo, ja sänkyyn ei valitettavasti mahdu kaksi ihmistä vierekkäin - päällekkäin vielä... (kaikki nauravat) ---
Julkaistu 27.4.2007 Mitä onnettomuuksia ja hermoromahduksia on tapahtunut tähän mennessä? Tom: Niitä on tuhansia, hassua oli kun Bill sanoi onnellista perjantaipäivää, vaikka oli perjantai 13. – mutta yleisö nauroi sitten kanssamme... Bill: Joo, joo se oli hyvä... Tomin kitara ei toiminut kerran oikein kunnolla - Sain melkein sydänkohtauksen, mutta sen jälkeen pystyimme härnäämään häntä siitä päivät pitkät. Georg: Hullua oli myös, kun yksi meidän kameramiehistämme putosi yhtäkkiä lavalta kesken keikkaa ja vielä aika korkealta, Gustavin läheltä. Nähdessämme hänet keikan jälkeen, se ei ollutkaan enää niin hauskaa - hänellä oli syvä haava hänen leuassaan - nyt kaikki on kuitenkin taas hyvin. Tom: Se, mitä minulle tapahtui vähän aikaa sitten, oli myös ällöttävää - keskivaiheessa konserttia, kun kamera oli oikein lähellä, niin yhtäkkiä joku heitti yleisöstä kondomin, eikä se ollut enää paketissa (yyyyääk: kaikki) ja minne lensi sitten kaikki se mälli? Kivasti kitarani kaulalle ja tarttui tiukasti kiinni - se oli oikeasti iljettävää. En tietenkään pystynyt lopettamaan soittamista ja minun täytyi ravistella kitaraani kovaa, kunnes se kaikki oli viimein poissa. Ja koko tämän ajan kamera oli kiinni minussa! |