Tokio Hotel Johannes B. Kernerin vieraana Sat.1:n Jahresrückblick -ohjelmassa 4.12.2009

Kerner: World Behind My Wall - Tokio Hotel! Kutsuni pitää.. Hei, hienoa nähdä sinut! Hei, Gusti, Tom, hei, ja hyvä kun ette pakene vaan teillä on aikaa vähän jutella. Kaikki tulevat vähän lähemmäksi ja ottavat mikkinsä. Koetamme vähän puhua, se ei varmaan ole fanien takia niin helppoa. Sanoin juuri äsken, Saksan muusiikin vientitykki numero yksi. Kuinka usein olette yleensäkään Saksassa kun olette koko vuoden ympäri maailmaa? Bill: Minun täytyy sanoa, että tulemme välissä useinkin tänne. Asumme kaikki tietenkin Saksassa ja meillä on perheet ja kaverimme. Siis oikeastaan aina kun meillä on välissä aikaa niin olemme täällä. Kerner: Voitteko vielä nauttia kotimaastanne? Bill: Täysin! Ehdottomasti, meille se on ihan selvä, se on meille ehdoton numero yksi,.Saksa on joka tapauksessa kotimme. Kerner: Näen sen järjestelyjen kannalta todella hankalana, olla menossa joka paikassa ja silti pitää yllä kontakteja ja vielä saavuttaa tunne kotimaasta. Siis kun olette Etelä-Amerikassa, Keski-Amerikassa, Pohjois-Amerikassa, Ranskassa, Israelissa, kaikkialla jossa olette isoja, ja samalla pitää tunne Saksasta, ei ole helppoa? Tom: Minusta se ei rehellisesti sanottuna ole niin vaikeaa. Tai on automaattisesti sellainen tunne 'kodista'. Tai oikeasti, kun tulemme Saksaan niin ei meidän tarvitse ensin totutella siihen takaisin, vaan aina kun on täällä niin on kotona. Se on ihan selvä, se tulee täysin automaattisesti. Kerner: Voitko kuvailla millainen vuosi 2009 oli teille? Tai nuosu aina vaan jatkuu ja tulee kansainvälistä tunnustusta ja palkintoja... Georg: Raskas vuosi ainakin, siisti vuosi, vuosi täynnä hauskaa, täynnä iloa... Tom: Joo Georg: Ollaan koettu paljon. Bill: Tosi paljon on tapahtunut, mietimme aina vuoden jälkeen mitä nyt tapahtuu, mitä tulee seuraavaksi, nyt tuli uusi albumi ja se otettiin niin hyvin vastaan, ja että kaikki jatkuu niin hyvin meille ei ole missään tapauksessa normaalia, emme mene oletuksella eteenpäin ja sano, että asiat pysyvät niin, vaan se on joka kerta uutta. Kerner: Hullua on, kun teitte ennen kiertuesuunnitelmaa ja sanoitte Flensburgin ja Kemptenin, Kölnin ja Berliinin, Hampurin ja Münchenin välillä, soitatte vielä kaksi konserttia Saksassa ja soitatte koko ajan ulkomailla. Se on hullua. Bill: Siinä on joka tapauksessa paljon tekemistä, nautimme siitä täysin. Tarkoitan, voisimme tehdä sitä vain, koska meillä oli täällä niin hienot fanit alussa. Jos meillä ei olisi ollut Saksan tukea koko ajan takanamme, se ei olisi mahdollista. Se on joka tapauksessa hyvä! Kerner: Voiko bändin lisäksi olla vielä elämää, reissaaminen on yksi juttu, voitteko vielä ylittää kadun peruukki ja hattu syvällä päässä tulematta tunnistetuksi, onko se teidän autuutenne? Georg: Sanoisin, että meille se on joka tapauksessa helpompaa kuin Billille ja Tomille, heidät tunnistetaan nenänpäästä. Tom: Yksityiselämämme on järjestysmielessä täysi katastrofi. Ei se vain onnistu. On aina vain pari päivää kotona ja en esimerkiksi pura laukkujani. Kerner: Elätte siis kotonakin matkalaukusta? Tom: Joo Bill: Täysin, laitamme 10 matkalaukkuamme alas ja... Tom: Juttu vaan on, että Bill unohtaa pestä pyykkinsä, ja se ei tietysti haise kauhean hyvälle. Kerner: Jaaha! Kiitos, ei enempää tietoa tästä! Tom, kun sanot ettei se onnistu niin mitä sitten saat oikein tehdyksi kotona? Tom: Ei mitään käryä, en aio tehdä mitään erikoista, oikeastaan haluan vain rentoutua, katsoa TV:tä, ja olla perheeni kanssa, ja koirieni ainakin! Me olemme ihan koirahulluja. Nautin siitä ajasta paljon. Kerner: Eli vain rauhallista ajanviettoa. Bill: Meillä on kotona täysi koiralastentarha, meillä on neljä koiraa, jotka hyppelevät ympäriinsä ja vietämme oikeastaan kaiken vapaa-aikamme niiden kanssa. Kerner: Ja nuoren miehen elämässähän on niin, että jossain vaiheessa koirat vaihtuvat nuoriin naisiin. Tuleeko se myös ajan mukana? Tom: Juttu on jo niin tässä *osoittaa Georgia* Bill: Georg on, onneksi, Georg on ainut meistä joka on varattu. Tom: Ja se on tosi surullista nyt kaikille. Mutta... Bill: Se oli Tomille vaikeaa aikaa. Tom: Se oli minulle myös vaikeaa aikaa. Yleensä minulla oli suurin rooli Georgin elämässä siihen asti. Georg: Mutta sinulla on edelleen todella korkea rooli. Kerner: Todella todella tärkeä rooli. No niin ja Bill, kun katson sinua, ajattelen aina "joo tyttöystäviä, koiria, matkustamista.. miten olisi Pizza Margarita?" siinähän ei ole mitään päällä. Bill: Niin! Täällä on valitettavasti vain vettä! Kerner: Aivan, täällä on vain vettä tarjolla! Totta! Olen iloinen kun olette täällä, ja olen koko illan tähyillyt lappuja tuolla edessä. Voisitteko tehdä minulle henkilökohtaisen palveluksen ja kirjoittaa nimenne tähän. Olen koko illan katsonut eturivin tyttöjen kylttiä: "Tarvitsen Tokio Hotel -nimmarit kaverille joululahjaksi. Ajattelin, että minun täytyy siis toimia lähettinä tässä ja tehdä se mahdolliseksi. Livenä, kirjoitettu TV:ssä, puhutaan täysin totta. Tässä on nimmarit, he ovat istuneet siinä jo kolme ja puoli tuntia odottamassa. Ei, ei ei ei, ilman puhelinnumeroita! Vain nimmarit! Sen täytyy riittää! Ei! EI! Olen hyvin tiukka! Minusta tulee sitten yhtäkkiä tosi aikuinen! Eli, katsoin tuota kylttiä oikeasti koko illan ja ajattelin, että täytyy tehdä se todeksi. Tom: Tosi hyvä. Kerner: On suuri ilo, että meillä on bändi, joka on niin hieno vientituote, joka antaa saksalaisen käntikortin musiikkimaailmassa ja joka on samalla pysynyt niin coolina. ja joka antoi täällä jännittävän esityksen. Sydämelliset kiitokset tulosta. Tokio Hotel: Kiitos! Kerner: Tokio Hotel, naiset ja herrat! Bill, Tom, kiitos teille, Georg, Gustav, kiitos kiitos, kaikkea hyvää! Tokio Hotel Sat.1:n 2009 suuren vuosikatsauksen vieraana!