BILL
Lähde: ONE
Suomennos: Linda
Kiitos: Nina
Haastattelu vain ja ainoastaan Billille

Kuinka paljon osallistuit teidän uuden albuminne tekoon?

Jos teemme uutta albumia, niin silloin työskentelen yleisesti ottaen tekstin kanssa. Minulla on tarve kirjoittaa siitä mitä koen, ajattelen ja tunnen, siten että siitä ymmärtää. Viimeiset kaksi vuotta siitä, kun julkaisimme ensimmäisen albumimme, olen saanut paljon ideoita muistivihkooni. Käytin sitten niitä meidän Zimmer 483 albumimme kappaleihin.

Mistä keksit aivan ensimmäisen laulusi nimen?

Tämä kuulostaa ehkä huvittavalta, mutta vastaan, että tylsyydestä! Joskus, kun olin yksin, en keksinyt mitään tekemistä, joten päätin kirjoittaa laulun siitä, mitä päässäni juuri silloin liikkui. Siitä sitten tuli Leb die Sekunden ensimmäinen versio, joka löytyy muunneltuna meidän Schrei albumiltamme.  Sen jälkeen aloin kirjoittaa lisää lauluja, sillä minulla on melkein aina vihko mukana, johon kirjaan ylös ajatukseni, jotka juuri silloin pyörivät päässäni.

Onko sinulla enää koskaan tylsää, nyt kun Tokio Hotel on niin menestynyt?

Minun täytyy myöntää, että sitä tuskin enää tapahtuu! Viimeiset kaksi vuotta olemme olleet todella kysyttyjä ja joskus jo tuntuu siltä, että toivon, että minut jätettäisiin yksin johonkin huoneeseen tylsistymään. Rauhallisia hetkiä tulee aina vain harvemmin, mutta en aio valittaa siitä sen enempää. Haluan aina laulaa ja elää musiikissa, enkä vaihtaisi tätä kenenkään kanssa koko maailmassa.

Mikä asia on muuttanut elämääsi eniten?

Jokainen asia! Kaksi vuotta sitten pystyin menemään sinne ja tänne ilman sitä ongelmaa, että joku heti tunnistaa minut. Nykyään se on aika mahdotonta. Se on aina vain hankalampaa, niin että tuskin voin enää kävellä yksin kadulla. Ennen pystyin menemään tavalliseen kouluun, mutta en enää. Jos totta puhutaan, koulu ei ole se joka harmittaa minua eniten...(nauraa) Minua ei haittaa yhtään olla kuuluisa, lukuun ottamatta muutama pikku juttu yksityiselämästäni. Olen melko kunnianhimoinen ja myös melko ylpeä minun Tokio Hotel urastani. Nykyään elämäni menee juuri siten, miten olin uneksinut, ja siitä en aio yhtään valittaa.

Miten onnistut kirjoittamaan kivuliaista tunteista, nyt kun olet tähti?

Ei saa unohtaa, että olemme eläneet tähtielämää vasta puolitoista vuotta. Tylsyyden, epäilyksen ja pettymyksen tunteet tiedän niin hyvin, jotta voin myös puhua niistä. Minulla oli aivan normaali lapsuus ja se on vielä tänäkin päivänä tärkein inspiraationi lähde. Myös nykyinen elämämme tuo meille päivittäin uutta ideaa. Matkamme ja tunteemme, jotka koemme konserteissamme, sekä kaikki ihmiset jotka tapaamme ja joidenka kanssa meillä on niin paljon yhteistä, ovat inspiraation lähteitä; niistä keksin uusia kappaleita.

Voitko kertoa laulusta Übers Ende der Welt'stä enemmän? Minkä viestin haluat tuoda sillä esille?

Übers Ende der Welt käännyttää kaikki pois siltä väärältä tieltä, jatkamaan oikeaan suuntaan. Tämä laulu on toivon kantaja ja kannustaa kehittymisen jatkamista ja kysymään kysymyksiä. Se ei ole ikinä liian myöhäistä tehdä erilailla, se ei ole ikinä liian myöhäistä tunnistaa unelmiasi. Meille on tärkeää antaa viesti täynnä toivoa faneillemme. Tiedämme, että on tärkeää voittaa kaikki esteet, ja jo pelkästään oikealla asenteella voi mahdoton muuttua mahdolliseksi.

Monet Tokio Hotel fanit keskustelevat nettisivuilla toistensa kanssa siitä, kuinka omistautuneita he ovat tälle ryhmälle. Käytkö katsomassa näitä nettisivuja tietääksesi mitä fanisi ovat mieltä sinusta?

Jos julkaisemme uuden albumin, meidän faniemme mielipiteet ovat todella tärkeitä meille. Sen takia katsomme joitain Tokio Hotel sivuja internetistä, tietääksemme mitä fanimme ovat kirjoitelleet meidän musiikistamme. Sitä teemme kyllä todella harvoin.

Netistä löytyy mitä kummallisimpia huhuja sinusta. Mistä olit eniten hämmästynyt?

Äskettäin joku oli yhdellä nettisivulla väittänyt, että olen tyttö! Sitä pidän todella paljon liioiteltuna. Kun olin nuorempi kävi kerran niin, että joku luuli minua tytöksi, mutta nykyään täytyy olla sokea, jos luulee niin. Myönnän mielelläni, etten ole kovinkaan miehekäs tyyppi, mutta että olen tyttö, täytyy vetää kyllä jotain rajaa.

Monet tytöt kyselevät tätä. Oletko vielä sinkku?

Kyllä valitettavasti,  kohta jo kaksi vuotta! Minulla ei ole mitään rakastumista vastaan, mutta on todella vaikeaa aloittaa suhde tämänhetkisessä elämäntilanteessani. Enkä pidä lyhyistä pikkujutuista, olen mieluummin yksin. Olen kuitenkin melko varma, että kohta se muuttuu ja tutustun sattumalta johonkin henkilöön.

Onko sinulla jo minkäänlaista ideaa millainen unelmatyttösi voisi olla. Onko asioita, jotka ovat tärkeitä sinulle?
 
Jos näen tytön ensikertaa, silloin katson tarkasti hänen ulkonäköään. Hän saisi olla seksikäs ja tärkeää on, että hänen vaatteensa sopivat hänelle hyvin. Katson myös tarkkaan hänen käsiään, enkä tiedä tarkalleen ottaen miksi. Kädet kertovat minulle paljon jonkun ihmisen persoonasta. Pidän tytöistä, joilla on kauniit kädet ja siistit kynnet. Se voi kuulostaa idioottimaiselta, mutta niin se vain on. Myös minun tulevalla tyttöystävälläni pitää olla todella positiivinen persoona. Olen luonnostaan todella pessimistinen, niin parini pitää päivittäin todistaa, miten kaunista elämä on.

Miten reagoit, jos joku kritisoi Tokio Hotelia. Annatko sen mennä vain ohi, vai suututtaako sinua paljon?

Se riippuu siitä, mistä tämä kritiikki tulee. Sanoin jo aiemmin, että olemme todella riippuvaisia faniemme mielipiteistä. Jos monet faneistamme sanovat, ettei joku laulu miellytä, niin yritän ymmärtää, mikä siinä laulussa ei sovi. Olen avoin kritiikille, joka on kavereilta ja perheenjäseniltä, sekä muilta ihmisiltä joita tunnen, sillä heidän ei tarvitse teeskennellä mitään ja sen takia saamme heiltä rehellistä kritiikkiä. Meille tulee aina vain uudestaan ja uudestaan kritiikkiä. Eniten tulee kyllä ihmisiltä, joita ärsyttää menestyksemme ja tällä tavoin kiusaavat meitä.

Mitä he sanovat?

Yleensä he väittävät, että me emme ole oikea rockyhtye, vaan pikemminkin poikabändi. Emme kuitenkaan kimpaannu siitä, sillä tiedämme, että se on täyttä roskaa. Olemme tunteneet toisemme jo kauemmin kuin kuusi vuotta ja olemme soittaneet musiikkia jo lapsesta saakka. Jos joku kutsuu meitä poikabändiksi, silloin meillä ei ole samanlaista näkemystä tämänlaisesta bändistä. Jos on menestystä, niin silloin pitää varautua kritiikkiin. Mutta yleensä annan sen mennä vain ohi, sillä tiedän, mitä me oikeasti olemme.

Sinusta ei enää huomaa, että olet ujo, kun seisot lavalla. Oletko asettanut itsellesi rajan, joita et halua ylittää?

Joo tietysti. Meillä on meidän konserteissamme ja laulujen sanoissamme aika iso vaikutusvalta faneihimme ja sen vuoksi en voi sallia itseni ylittävän näitä tiettyjä rajoja. Mutta silti, en ole koskaan väittänyt, että me olisimme esimerkki muille ja minun täytyy tietysti tässä tilanteessa pystyä kontrolloimaan jokaista liikettäni. Olen tavallinen nuori, yritän parhaani ja olla vastuullinen, mutta en ole missään tapauksessa täydellinen. Toivon, että faneilla on vähän ymmärtäväisyyttä, jos he lukevat minusta jotain tai näkevät jotain, josta he ehkä eivät pidä.

Aiotte pian vetää enemmän konsertteja Saksassa ja muualla Euroopassa. Voitko sanoa meille jotain valmiiksi näistä konserteista?

Voin vain sanoa, että aiomme vetää täysillä! Odotamme jo innolla sitä, että saamme laulaa uusia laulujamme ja nähdä fanejamme. Konsertit ovat kaikista tärkeimmät minulle tässä työssä. Silloin kun laulan faniemme edessä, olen oikeasti oma itseni.