|
Lähde: www.cineastentreff.de Suomennos: Frostbitten Julkaistu 12.1.2008 |
Teleschau: Teidän "Zimmer 483" kiertueenne alkoi Huhtikuussa Pragissa, ja sitten matkustitte kahdessa etapissa koko Euroopan halki. Miltä nyt tuntuu kun olette yhtäkkiä valmiita? Bill: Kiertueella on kuin täysin toisessa maailmassa. On matkalla työporukkansa ja tiiminsä kanssa, päivä on aikataulutettu, joka päivä seisotaan lavalla ja tavataan faneja. Se on sensaatiomaista, mutta luonnollisesti myös raskasta, ja silloin iloitsee kun saa kotioven kiinni takanaan ja saa olla yksin. Tom: Niin, mutta kun on ollut ensin pari päivää kotona, sitten tulee melko levottomaksi ja silloin tulee ajatelleeksi: "Hei, milloin lähdetään taas liikeelle?" Teleschau: Mitä havaitsitte keikallanne Tel Avivissa? Bill: Se oli hyvin erityinen tapahtuma, kun pelkästään miettii miten se konsertti saatiin aikaan. On erittäin ainutlaatuista, että fanit pistävät anomuksen matkaan halutessaan ehdottomasti että tulemme sinne ja esiinnymme. Teleschau: Olette soittaneet tällä kertaa hyvin monia konsertteja Ranskassa. Mitä lauseita olette oppineet sanomaan ranskaksi? Ja mitä sanoja ranskalaiset fanit ovat käyttäneet? Bill: Meillä oli ranskan tunteja koulussa, mutta me kaikki olemme hyvin kielitaidottomia. Onneksi fanimme ovat oppineet saksaa. Meidän ei tarvinnut opettaa heille lainkaan saksaa, sillä he puhuivat kanssamme ihan sujuvasti. Se on jo äärimmäistä... Teleschau: Onko se teistä koomista tietää että he eivät ymmärrä suurinta osaa laulujenne sanoista? Tom: Fanimme ottavat ohjat täysin käsiinsä! He osaavat laulaa mukana kaikissa kappaleissa jokaista sanaa myönten. He ovat itse kääntäneet myös laulut omalle kielelleen ja ymmärtävät kaiken. Teleschau: Minkä verran teillä oli ylipäätänsä aikaa siellä? Onnistuitteko edes tutustumaan kaupunkeihin? Tom: Kiertueella ei luonnollisesti ollut paljoa aikaa. Mutta joidenkin esitysten välissä meillä oli myös aina silloin tällöin vapaapäivä. Ja silloin käytimme ajan hyödyksemme, menimme kaupungille katselemaan ympärillemme. Ja tiestysti katselimme myös typyköitä! *nauraa* Teleschau: Olkaa rehellisiä; tapahtuiko teille niin pitkän kiertueen aikana kertaakaan niin, että lavalla seistessä ei ollut enää aavistustakaan siitä missä kaupungissa nyt oikein ollaan? Bill: *nauraa* Periaatteessa tiesimme aina missä milloinkin olimme. Minulle kävi vain kerran niin että sekoitin nimen. Tiesin kyllä missä kaupungissa olin, mutta jotenkin olin sekoittanut (keikka)paikan nimen johonkin toiseen. Vain yhden ainoan kerran minulle kävi noin ja muut käyttävät sitä yhä minua vastaan! Teleschau: Miten teidän yhteiselonne samassa tilassa yleensä toimii? Mikä kävi eniten hermoille, ja kuka kävi kenenkin hermoille eniten? Tom: Kiertueella olemme tietysti yhdessä jatkuvasti ja silloin käymme joskus toistemme hermoille. Meidän kaikkien mielestä Georgin haju oli epämiellyttävä! *nauraa* Georg: Mutta onneksi olemme tunteneet toisemme niin pitkään että tiedämme jo mikä ketäkin ärsyttää. Bill: Tietysti teemme toisemme hulluiksi joskus, mutta sitä ei kestä kauaa. Mielestäni täytyy voida riidellä välillä, mutta pitkävihainen ei saa olla. Yhteiselomme onkin sujunut erittäin hyvin. Teleschau: Mitä kiertueelta puuttuu, mitä kaipaatte? Bill: Eniten ikävöimme tietysti ystäviämme, perheitämme ja mahdollisuutta nähdä heidät joka päivä. Kaikki: Täsmälleen! Tom: Tärkeimmät tavarat meillä kyllä on aina mukana matkalaukuissa... paitsi omat sängyt. Teleschau: Haluamme tietää enemmän konserteistanne. Ennen kaikkea: mitä tapahtuu puolta tuntia ennen kuin menette lavalle? Georg: Me menemme hermostuneisuudesta sekaisin! Bill: Aivan! Me olemme todennäköisesti maailman hermostunein bändi. Istumme yhdessä ja mietimme, mikä kaikki voi mennä pieleen. Tom: Gustav on rauhallisempi ja hän ennemminkin kuljeksii ympäriinsä. Se on tietysti vain esitystä... Gustav: Tulen hulluksi jos jään muiden seuraan! Siis kuljeskelen, kuuntelen musiikkia ja valmistaudun. Teleschau: Mitä backstage-alueelta ei saa misssään tapauksessa puuttua? Gustav: Pöytätennis-alustaa. Teleschau: Missä oli paras konsertin jälkeinen backstage-juhla ja mitä siellä tapahtui? Bill: Kaikki konsertin jälkeiset juhlat ovat aina upeita, mutta myös surullisia kun täytyy jättää hyvästit kaikille. Tom: Viimeisin mahtava juhla jossa olimme, oli European Music Awardsin jälkeen. Siellä meillä oli erittäin hauskaa! Teleschau: EMA-esiintyminen oli melkoinen - millaista oli sateen kanssa ja kuinka pitkään se kesti, jälleen jokseenkin näyttävä esitys? Bill: Se oli kaiken huippu! Me olimme äärimmäisen huolissamme siitä että sujuuko esitys vaivattomasti, sillä kenraaliharjoituksissa kaikki meni päin mäntyä. Mutta itse esityksessä kaikki onnistui. Tom: Kyllä, sitä iltaa ja esiintymistä ajattelemme vielä pitkään. Jokaisen meidän päälle satoi 250 litraa jääkylmää vettä. Mutta se kannatti! Teleschau: Toivotteko koskaan kiertueella että kaikki olisi kuten normaalisti - ette olisi tähtiä, olisitte taas täysin riippumattomia, teitä ei tunnistettaisi ja nimikirjoituksia ei tarvitsisi antaa? Bill: Teemme tismalleen sitä, mistä olemme aina unelmoinneet. Haluamme aina olla menossa ja esiintyä niin paljon kuin mahdollista. Tietysti on myös tilanteita joihin meidän täytyy vain totuttautua. Esimerkiksi kun kaikkialla tulee tarkkailluksi ja juhlimisemme päätyvät seuraavan päivän sanomalehteen kaikkien luettavaksi. Mutta sekin on nyt jo meille melkein normaalia. Tom: Mutta onneksi siitä lähtien kun täytimme 18 juhlimisemme eivät ole enää mediaa kiinnostaneet. Bill: Se on aivan kuten Tom aiemmin sanoi: muutaman kotona vietetyn päivän jälkeen tulemme levottomiksi ja emme voi odottaa että vihdoin pääsemme taas matkaan. Teleschau: Mitä tapahtui kiertueen jälkeen? Miten vietätte seuraavan viikon? Bill: Tien päällä oleminen loppuu vasta vähän ennen joulua. Viime perjantaina uusi singlemme "An Deiner Seite" tuli ulos ja 30.11 Live DVD:mme ilmestyy. Ja sen vuoksi olemme koko ajan työssä. Teleschau: Miten vietätte joulua - perinteisesti kotona? Vai onko teillä tarpeeksi aikaa tehdä muutakin? Gustav: Me kaikki juhlimme joulua kotona perheidemme kanssa. Tom: Ja sitten on myös vihdoin ja viimein aika lähteä lomalle (ulkomaille)! |