Syyskuun alussa Tokio Hotel palasi kotiin rankan Amerikan kiertueen
jälkeen. Seuraava askel olisi tuottaa Zimmer 483 albumille
seuraaja. Juuri ennen kuin pojat menivät studioon, ehdimme jutella
heidän kanssaan hetken viime kuukausien tapahtumista. Bill ja Tom
puhuivat myös hieman tulevasta albumista...
Oletteko iloisia ollessanne
kotona pitkän Amerikan matkan jälkeen?
Bill: Kyllä, olemme todella iloisia kun pääsimme kotiin
ja perheidemme luokse. Me todella rakastimme viettää
tämän kaiken ajan Amerikassa, mutta meille alkoi tuottaa jo
ongelmia olla siellä niin pitkään. Kuukausi ulkomailla
on pitkä aika ja se on rankkaa...
Tom: Omasta puolestani olisimme voineet olla siellä
pidempäänkin eikä minua olisi se liiemmin haitannut.
Rakastan Amerikkaa. Ensinnäkin, vaatteiden osalta. Siellä on
niin mahtavia vaatekauppoja. Ostin varmaankin tonnin vaatteita ja
useita pareja kenkiä, joita ei löydä Euroopasta.
Minä tunnen itseni rennoksi isoissa kaupungeissa kuten New
Yorkissa ja Los Angelesissa. Minä todella nautin ajastamme
siellä.
Teidän tavoitteenne oli
tehdä läpimurto Amerikassa. Tuntuuko teistä siltä,
että saavutitte sen?
Tom: Jos totta puhutaan, kukaan meistä ei odottanut niin suurta
fanilaumaa konserteissa. Keikat on aina myyty loppuun ja yleisö on
ollut villiä Euroopassa. Luulenpa, että täytimme
odotukset täysin. Tehtävä on nyt suoritettu (nauraa)
Georg: Meistä kaikista tuntuu, että saimme aikaan jotain
suurta. En usko, että ennen meitä yksikään
saksalaisbändi on saanut osakseen sellaista hysteriaa kun me
saimme nyt Amerikassa.
Tosin, on jotain mikä
hieman hidastaa Amerikan menestyksenne intoa: promoamisenne aikana
myitte vain 100 000 albumia, kun tavoite oli myydä 500 000...
Bill: Siinä olet oikeassa. Yrityksistämme huolimatta, Scream
ei saanut oikein tuulta alleen Amerikan listoilla. En tiedä
mikä on syy siihen. Olemme tehneet parhaamme saadaksemme
musiikkimme tunnetuiksi mahdollisimman monille ihmisille, mutta
Amerikan markkinoille on todella vaikeaa ulkomaalaisen artistin
päästä. Joka tapauksessa, 100 000 myytyä albumia on
mieletön luku saksalaisbändille. Emme ole todellakaan
pettyneitä tähän.
Tom: Se, mistä nautimme kaikista eniten, oli voittaa MTV Video
Music Awards- gaalassa parhaan tulokkaan palkinto. Emme odottaneet
sitä lainkaan, sillä olimmehan kuitenkin kisaamassa
palkinnosta Miley Cyrusin, Katy Perryn ja Taylor Swiftin kanssa, ja he
ovat paljon tunnetumpia Amerikassa kuin me. Sen palkinnon voittaminen
oli todellinen shokki. Tähän päivään asti, se
on luultavasti suurin palkinto, jonka olemme urallamme saavuttaneet.
Täytyy vielä sanoa, että oli ilo nähdä
hämmentynyt ilme Miley Cyrusin kasvoilla kun voittaja, toisin
sanoen me, julkistettiin... (nauraa)
Hän ei siis ole
hirvittävästi miellyttänyt sinua...?
Tom: Sanotaanko etten fanita sitä mitä hän tekee ja
hänellä ei ole fyysisesti niitä ominaisuuksia mitä
katson tytöissä. Siinä oli kaikki tiivistettynä.
(nauraa)
Bill: Tom puhuu roskaa, kuten aina! Hän on suuri Hannah Montana-
fani. Olen jo saanut hänet kiinni katsomasta joitain jaksoja
salaa... (nauraa)
Tom: Ja tämä asia selvitetään sitten illalla.
Salassa.
Kuinka monesti teiltä kysyttiin
Amerikassa, että mistä bändin nimi tulee?
Bill: (nauraa) En tiedä. Ehkä noin 250 kertaa eli yhtä
useasti kuin meillä oli haastattelu siellä ollessamme. Tuntui
kuin olisimme palanneet ajassa taaksepäin kolme vuotta.
Järkyttävää.
Tom: "Kuinka teistä tuli muusikkoja" on myös kysymys, joka on
kysytty todella useasti. Totta kai on todella tylsää toistaa
asioita tuhat kertaa. Mutta sillä myös nöyrtyy hieman
kun muistaa etteivät kaikki voi meitä tuntea. Tekee meille
vain hyvää saada takaisin hieman sitä tunnetta kun
kaikki oli vasta alussa. Pääsemme alas pilvistä
sillä (nauraa)
Georg: Niin, mutta myönnettäköön, että se on
myös ärsyttävää. Luulin, että
amerikkalaiset haastattelijat olisivat tutustuneet aiheeseen edes
hieman ennen meidän tapaamista.
Jos pitäisi valita
tältä matkalta jokin ikimuistoinen tapahtuma, mikä se
olisi?
Bill: Minulle se olisi yksi niitä keikoista, joita me
järjestimme levykaupoissa. On aina hienoa tavata fanejaan ja
kuulla heiltä erilaisia tarinoita. Nämä tapaamiset ovat
inspiroineet minua paljon uuden albumin tekoa varten.
Tom: Itselleni on jäänyt mieleen se kun kaksi fania oli
onnistunut pääsemään huoneeseen sillä aikaa
kun valmistauduin menemään nukkumaan. Minulla ei ole
aavistustakaan miten he löysivät meidät. Joka
tapauksessa täytyy sanoa, että se oli melko mieluisa
yllätys. Mutta mitä sen jälkeen tapahtui, sen
jätän teidän mielikuvituksenne hoitoon...(nauraa)
Puhutaanpa hetki vakavista
asioista: kolmannen albuminne valmistelu. Mikä on sen tilanne?
Tom: Olemme juuri matkalla studioon. Ei varmaan tarvitse edes kertoa,
että olemme sataprosenttisen keskittyneitä tähän
uuteen projektiin. Siksi ette varmaankaan tule kuulemaan paljoa
meistä seuraavien kuukausien aikana...
Bill: Kyllä, tiedostamme, että tämä on yksi
tärkeimmistä askeleista urallamme. Paineet ovat kovat, mutta
yritämme olla ajattelematta sitä liikaa. Tavoitteemme on
varmistaa, että tästä albumista tulee paras, jonka
olemme koskaan tehneet.
Mitä voimme odottaa
siltä, miltä se tulee kuulostamaan?
Tom: Ideana on tehda kappaleita, jotka yllättäisivät
fanimme ja näyttää heille sellainen puoli meistä,
jota he eivät vielä ole nähneet. Emme halua tuottaa
toista Zimmer 483 albumia. Ajatuksena on ottaa hieman riskejä,
mutta silti säilyttää se, jollaisia olemme.
Bill: Haluamme myös sanoitustemme olevan henkilökohtaisempia.
Tämä osuus on minun vastuullani. Kaikki mitä olen
kokenut viimeisen vuoden aikana on inspiroinut minua valtavasti ja
täyttänyt muistioni sanoituksilla.
Jos tästä uudesta
albumista jostain syystä tulisikin huonompi kuin kahdesta
edellisestä, huolestuttaisiko se teitä uranne jatkuvuuden
osalta?
Bill: Tiedän, että joitain miellyttäisi suurestikin, jos
epäonnistuisimme seuraavan albumin suhteen. Menestys ei ole tuonut
osaksemme vain sympatioita, ehei, kaikkea muuta. Emme me silti murehdi
sitä liiemmin. Kuten sanoin, aiomme tuottaa mahdollisimman
hyvän albumin. Ja jos se ei ylittäisi Schrei- albumia tai
Zimmer 483- albumia, ei se olisi mikään maailmanloppu.
Tom: Yksikään bändi ei voi pysytellä huipulla
ikuisesti, kyllä me sen tiedämme. Juuri nyt uramme on kuin
satua, melkein liiankin hienoa ollakseen totta. Me tulemme varmasti
kokemaan takapakkeja. Mutta mitä tahansa tapahtuukin, intohimomme
musiikkiin on niin suuri, että emme koskaan silti lakkaa
tekemästä sitä. Se on varmaa.
|