100% TOKIO HOTEL RTL - 17.10.2009

Videot ovat vapaastikäännettyjä. Jos haluat tehdä korjauksia, niin otan niitä mielelläni vastaan =) admin@tokiohotel.fi Tämä bändi rikkoo kaikki ennätykset: Tokio Hotel. Kyseinen koululaisbändi Magdeburgin esikaupungista nousee vain neljässä vuodessa kansainvälisiksi rockstaroiksi He eivät ole mitään friikkejä, vaan todella hyviä poikia. Ainoat artistit, joilta olen koskaan hakenut nimmaria. Tokio Hotelin tuntevat kaikki. Bill ja Tom kaulitz ovat tehneet musiikkia jo 9-vuotiaasta saakka. He perustivat bändin Georg Listingin ja Gustav Schäferin kanssa. Heidän ensimmäinen sinkkunsa Durch den Monsun menee heti sijalta nolla ykköseksi - Megahitti. Tokio Hotel saa kultaa ja platinaa ja voittavat kaikki tärkeimmät musiikki palkinnot. Markus Kavka: Kaikki odottivat, että tulee taas tämän kokoinen hysteriailmiö Frauke Ludowig: Heillä on jotain todella ainutlaatuista ja he toivat mukaan jotain, jonka muut bändit eivät olleet koskaan tuoneet. Tokio Hotel iskee kokonaiseen generaatioon, eikä vain Saksassa vaan kansainvälisesti. Aivan Euroopasta Amerikkaan saakka - turboura. Otto Waalkes: Olin vähän aikaa sitten Kiinassa ja kysyin heiltä mitä he tietävät Saksasta ja he vastasivat: Tokio Hotel! Frank-Walter Steinmeier: Ihan sama minne tulen, Ranskaan, Israeliin, Usaan, niin kaikkialla jouksevat nuoret ihmiset Goethe Instituuttiiimme ja haluavat Tokio Hotelin laulun sanoja. Oliver Pocher: Tämmöinen toimii vain silloin kun se on uskottavaa ja heidän kohdallaan se on. Sen takia he ovat menestyksekkäitä. Bill, Tom, Georg ja Gustav palaavat syksyllä 2009 pariimme. Tokio Hotel ovat täällä taas vuoden tauon jälkeen uuden albumin, uuden soundin ja uuden tyylin kera. Jürgen Vogel: He ovat saavuttaneet jotain, jonka vain harvat bändit, jotka ovat suosittuja teinien keskellä, ovat saavuttaneet. Eli tämän muutoksen lapsiartisteista nuoriksi miehiksi. Tokio Hotelin pojat ovat aikuistuneet. Kaulitz kaksoset viettivät juuri 20-vuotissyntymäpäiväänsä. He esittelivät uuden tyylinä uuden albumin myötä. Michael Michalsky: Uskon, että heidän tyylinsä auttaa heitä menestymään kansainvälisesti, koska eivät näytä miltään maalaisjuntti saksalaisilta. Markus Kavka: On ihan selvää, etteivät miljoona teiniä, ihan sama ovatko poikia vai tyttöjä, voi näyttää samalta kuin Bill Kaulitz. Tokio Hotel on saavuttanut sen mistä monet voivat vain unelmoida. He ovat todellisia superstaroja. Tom: Katoimme aina aiemmin muita artisteja ja ajattelimme: "Voi pojat onpa heillä makea elämä. Saavat sikana rahaa ja nousevat vain kerran päivässä lavalle ja soittavat yhden biisin. Sitten valittavat vielä ja vikuvat kaiket päivät. Pitävät siistit bileet ja elävät ihan luxus elämää." Eikä se todellakaa ole niin ja sitä me emme tajunneet, ennen kuin koimme sen itse. Tokio Hotelin tarina alkoi 2 kuukautta ennen muurin kaatumista Leipzigissä. Täällä syntyivät 1.9.1989 kaksoset Bill ja Tom Kaulitz. Bill: Näytimme ihan samalta, kun olimme pieniä. Meillä oli silloin vielä paidat, joissa lukivat nimemme, jotta ihmiset erottaisivat meidät toisistamme. Tomilla oli luomi tässä. Tom: Meillä oli aina ongelmia siitä kuka on pomo. Olemme molemmat todella johtajatyyppejä. Halusimme aina sanoa mielipiteemme. Kaulitz kaksoset ovat tempperamenttinen pakkaus. Äiti Simonella ja isä Jörgillä oli kädet täynnä heidän kanssaan. Bill: Olimme Tomin kanssa yhdessä aina melko vahvoja. Täydensimme toisiamme hyvin. Tom: Uskon, että tämä vahvuus tulee siitä, että meidät kasvatettiin melko vapaasti. Äitimme aina sanoi, että ilmaiskaa mielipiteenne. Se on tärkeintä. Heidän suuren suunsa takia Bill ja Tom pääsevät parrasvaloihin jo 5-vuotiaina. He saivat roolit elokuvasta nimeltään Verrückt nach Dir (Hulluna sinuun) Bill: Äiti kertoi, että olimme todella röyhkeitä. Emme edes moikanneet sitä miestä ja pelleilimme koko ajan. Ja mies sanoi, että juuri tuollaisia kaksosia olen etsinyt. Videopätkä elokuvasta Mies: Etkö kuullut mitä hän sanoi sinulle? Tom: Kuulen huonosti! Bill: Luulen, että tärkeintä mitä olemme saaneet on luottamus. Meille ei koskaan huudettu siitä mitä meidän tulisi tehdä. Meidät on jo alusta saakka kasvatettu melko itsenäisiksi ja saimme aina kokeilla kaikkea mitä halusimme. Kaksoset herättivät paljon huomiota ja he halusivat myös sitä. On jo varhain selvää, että Bill ja Tom ovat synnynnäisiä viihdyttäjiä. Bill: Jos vanhempamme ottivat meidät mukaan jonnekin, juhliin yms. Me aina viihdytimme ihmisiä. Aina jos jossain oli lava tai jos oli joku minkä päällä pystyi seisomaan, olimme aina ensimmäisinä siellä esiintymässä. Kaksosien ensimmäisinä vuosina, heidän äitinsä puki heidät aina samallalailla, mutta jo ala-asteella he kehittelivät oman erikoisen tyylinsä. Bill: Luulen, että sekin vaikutti asiaan, että näytimme aina samallaisilta. Halusimme jo melko nuorina pukeutua itse. Emme halunneet, että äiti laittaa aamulla vaatteet meille valmiiksi, vaan halusimme itse valita mitä laitamme päälle. Tom: Innostuin melko nuorena todella paljon kaikista näistä HipHop elokuvista. Minulla ei ollut lökäpöksyjä, mutta vedin ne silti alas. Varsinkin Bill erottui joukosta. Hän alkoi värjäämään hiuksiaan ja meikkaamaan jo 9-vuotiaana. Bill: Minusta vampyyri- ja noita- elokuvat olivat hyviä ja katsoin niitä aina. Elokuva, jota rakastin pienenä oli David Bowien elokuva, Labyrintti ja osaan sen ulkoa. Luulen, että se vaikutti paljon, mutta ei ollut kuitenkaan koskaan ketään yhtä ihmistä, vaan olen saanut vaikutteita monilta eri henkilöiltä. Tom: Bill oli totta puhuen todellinen haaveilija. Hän teki aina oman juttunsa ja hassuinta oli se, ettemme koskaan oikein sopineet yhteen. Ihmiset katsoivat meitä aina oudosti. Oli kyllä aika, kun Bill näytti todella oudolta. Bill: Tiesin, että ihmiset puhuvat minusta pahaa, mutta halusin sitä! Minusta olisi ollut kauheampaa, jos ihmiset eivät olisi keskustelleet minusta ollenkaan, kuin se, että puhuvat pahaa. Asia pahentuu entisestään, kun kaksosten vanhemmat erosivat ja he joutuivat muuttamaan 600 hengen kylään Magdeburgin lähelle Loitscheen. Bill: Ihmiset heti ärsyyntyivät meistä. Meitä haukuttiin. Tom: Hei sillä on punaiset kengännauhat! Kommari! Bill: Meidän isäpuolemme joutui usein hakemaan meidät koulusta pesäpallo mailan ja koiran kanssa. Tom: Sellaista oli aina aamuisin bussissa. Siellä syttyi kaikenlaisia tappeluita. Kukaan ei huolehtinut kenestäkään. Todella kylmää. Bill: Sellaisissa tilanteissa olimme todella iloisia, että meillä oli toisemme ja että olimme aina yhdessä ja ettei kukaan yllättänyt meitä yksin. Yläkoulussakin kaksosia ei hyväksytty tyyliensä takia. Aina tuli hankaluuksia. Bill: Opettajammekin sanoi, etten opeta sinua, jos näytät tuolta tai ettet voi tulla liikkatunnille meikattuna ja lävistettynä. Kirje: Hyvä Kaulitz Perhe Tiistaina 20.5.03 ja keskiviikkona 21.5.03 sattui hyväksymätön tapaus, johon Tom oli osallisena. Rouva Buchhornia ruiskutettiin musteella tahallaan tunnin aikana monen 7c oppilaan toimesta. Tuollainen käytös on kunnioitukseton ja loukkaa opettajan arvokkuutta. Sen lisäksi tuotti suuret vanhingonkorvaukset Tom ja muut osalliset 7. luokalta menevät väärinkohdeltun luokse ja pyytävät anteeksi rouva Buchhornilta heidän tekoaan... Siinä Tom, sen jälkeen kun hänet siirrettiin rinnakkaisluokalle... Tämän vuoksi Bill ja Tom Kaulitz rupesivat hankaliksi. Bill: Opettajat erottivat meidät 7 luokalla ja se oli maailman kamalin kokemus koulussa ikinä. Kellään ei ollut enää mitään mahdollisuutta hyvittää sitä, koska se oli kauheinta mitä voi tehdä, erottaa meidät. Tom: Emme näyttäneet ihmisille koskaan, että se oli meillä vaikeaa aikaa. Kotona olimme aina erittäin vahvoja ja dominoivia. Emme antaneet ketään lannistaa meitä. Vapaa-ajallaan alkavat Bill ja Tom elää heidän unelmaansa. He haluavat tehdä musiikkia ja kirjoittavat ensimmäsiä biisejään. Bill: Kirjoitin aina mielelläni. Kirjoitin äidillenkin aina lappusia ja kirjoitin aina mielelläni asioita ylös. Ja yks kaks meidän huoneessamme roikkui kitara, jonka isäpuollemme oli pistänyt sinne roikkumaan. Hän sanoi, ettei hänellä ole mitään tarvetta siihen ja jos haluatte, niin voitte otta sen. Tom sitten otti sen ja alkoi soittelemaan. Tom: Bill kirjoitti laulunsanoja jo ensimmäisiin sointuihin, jotka osasin soittaa. Laulujemme sanat olivat vielä todella lapsellisia ja oikeastaan todella hauskoja, kun niitä näin jälkikäteen kuuntelee. Bill: Kaikki muut halusivat aina olla palomiehiä ja hammaslääkäreitä ja minä sanoin, että haluan tehdä musiikkia. Bill: Joo, joo, niin, niin Bill haluaa tehdä musiikkia. Aivan Tom: Ihan alussa meille enempi hymyiltiin. Meitä pidettiin sulosina. Katsokaa noita pieniä poikia. Mutta sitten he alkavat saamaan pikkaisen julkisuutta Magdeburgissa. He soittavat bändikilpailuissa ja pienissä klubeissa, kuten Gröninger Badissa. Bill: Siellä oli sellainen avoin lava, jolla esiinnyimme ja lauloimme. Olimme puhuneet siitä, että haluamme bändiimme lisää jäseniä, jotka ovat meidän ikäluokkaamme. Ja Georg ja Gustav olivat siellä. Gustav: Oli tosi hassua nähdä niin kummalisen näköisiä tyyppejä lavalla. Georg: Heidän nimensä oli silloin vielä Black Questionmark. En tiedä vieläkään ihan tarkalleen, kuka sen nimen oikein keksi. Bill ja Tom olivat sillon 12-vuotiaita, basisti Georg 14 ja rumpali Gustav 13. On jo nopeasti selvää, että he neljä täydentävät toisiaan. Georg: Billillä ja Tomilla oli jo silloin yksi kaksi todella hyvää biisiä ja he soittivat ne meille ihan alussa ja katsoimme mitä niihin voisi basso- ja rumpumaisesti tehdä. Bill: Tuli niin hyvä tunne, kun sai ensimmäistä kertaa kuulla oikeat rummut, oikean basson. Gustav: On ylipäätänsä vaikeaa löytää samanikäisiä ihmisiä, jotka tekevät myös musiikkia. Ja oli tosi kivaa, että olimme kaikki melkein samanikäisiä ja soitimme sitten melkein kaikilla klubeilla ja olimme vain 12 + ikäisiä ja soitimme myöhään illalla. Black Questionmark rokkasivat nyt lavalla joka viikonloppu. Fanikanta kasvoi. Bill: Kerran yhdessä lehdessä luki: Black Questionmark ja heidän pirullisen hyvä kitarasoundi. Tom oli niin ylpeä siitä ja sanoi, että meidän on pakko nimetä bändimme uudestaan. Pirullinen on siisti, nimeämme itsemme nyt Devilishiksi. Devilish levytti omaan pikkiinsä albumin, johon kuului seitsemän kappaletta. Mutta tie listoille Itä-Saksalaisesta maalaiskylästä tuntui mahdottoman pitkältä. Tom: Esiintyminen Magdeburgissa on tosi kivaa, mutta me emme tapaisi täällä ikinä mitään tuottajaa, manageria, levy-yhtiötä tai mitään musiikkimaailmaan liittyvää. Mahdollisuudet olivat todella vähäiset. Bill: Tom ja minä toivoimme aina, että joku löytäisi meidät. On pakko olla joku, joka näkee tämän minkä tunnemme. Ajattelimme, voi vitsi, me asumme täällä Loitschessa ja seuraava kaupunki on Magdeburg, eikä täällä ole mitään musiikkimaailmaa, ei mitään levy-yhtiötä tai sellaista. Bill tulee päätökseen. Hän osallistuu casting ohjelmaan nimeltään Star Search. Bill: Halusin vain mainostaa bändiämme. Halusin, että joku näkee bändini, että joku huomaa Devilishin. Pyysin aina Kameratiimit treenikämppäämme ja he kuvasivat meitä, koska toivoin, että joku näkee meidät bändinä. Suunitelma toimii. Hampurilainen tuottaja käy Devilishin keikalla Magdeburgissa ja on haltioissaan. David Jost: Katson aina, että onko artistilla tunnepitoinen potentiaali ja että onko artistilla tahdonvoimaa ja nämä kaksi asiaa on tällä bändillä 100%. Tällaista Saksa ei ole koskaan aiemmin kokenut. Tom: Minulle se keikka oli samallainen kuin kaikki muutkin, paitsi, että olin ihan liekeissä. Tiedän, että kun astuin lavalta, ajattelin: "siistein keikka ikinä. Meni todella hyvin". Ja sitten tuli parin viikon jälkeen kysyntä, että voimmeko tulla studioon. Bill: Minua jännitti niin paljon. Georg: Olin kait ainoa, jolla oli kamera mukana. Otin kaikesta kuvia. Katoin kuvat äskeittäin uudestaan läpi. Mitä kaikkea tyhmää olinkaan kuvannut! Niissä ei ollut ihmisiä, vaan kaikenlaisia tavaroita, jotta voisin näyttää kotona kaikille kavereilleni miltä siellä näytti. Bill: En saanut mitään selville ja ajattelin, että toivottovasti he pitävät siitä. He kuuntelivat pikkaisen laulujamme. Oli todella jännittävää. Bill, Tom, Gustav ja Georg viettävät säännöllisesti lomiaan studiossa. Täällä he oppivat askel kerrallaan kaiken minkä on popstrana osattava. Georg: Siellä oli ihan alusta saakka perhemäinen tunnelma. Meillä oli yläkerrassa pieni asunto ja asuimme siellä nelisteen. Aloitimme harjoittelemaan. Tom: Saimme silloin pienen maistiaisen, millaista se voisi olla, jos meistä joskus tulisi kuuluisia, jolloin olemme oikeasti 24/7 yhdessä. Haastatteluharjoitus: Olette julkaisseet juuri uuden sinkun? Minkä sen nimi on? Tom: It's my life. Tom: Sen ikäisenä tämä oli elämämme parasta aikaa. Asua Hampurissa ilman vanhempia, tuottaa levyä ja siellä kävi silloin tällöin pari tyttöäkin. Video: Oletko laulanut tänään? Bill: Äänitimme laulun nimeltään "Rette mich". Se on balladi Ja ihmiset olivat innoissaan? Bill: Joo todellakin. Puolitoista vuotta myöhemmin heidän unelmansa levytyssopimuksesta käy toteen. Bill: Ei ollut pitkään aikaan selvää mikä siitä tulee. Meillä oli kaikki biisit kasassa. Sanoimme: "hei, meillä on niinkuin albumi." Meillä oli ainakin niin monta kappaletta. He olivat sitten, että okei ja kävimme soittamassa sitä levy-yhtiölle. Muutamat levy-yhtiöt matkustavat heidän luokseen näkemään pojat livenä. Bill: Halusimme ehdottomasti, että ihmiset tietävät, että osaamme tehdä oikeasti musiikkia, eikä että olemme tuottaneet tässä jotain kivaa, vaan että osaamme oikeasti tehdä musiikkia. Tom: Halusimme olla ammattilaisia ja olimme todella rentoja, aivan kuten tämä olisi ollut jokapäiväistä. Tom Bohne: Se taisi olla silloin, kun Universal, SonyBMG ja EMI sekä muut suuryhtiöt näkivät bändin ensikertaa. Me pidimme heitä todella hyvinä, ajattelimme, että ehkä heiltä puuttui vielä se hitti. Bill: Oli hassua kuulla ulkopuolisten ihmisten näkemykset. Berliiniläinen levy-yhtiö on yksi ensimmäisistä levy-yhtiöistä, jotka näkivät bändin potentiaalin. Andy Selleneit: He tulivat toimistooni ja siinä oli sellainen liukuovi ja kun ne aukesivat ja näin Billin ja Tomin, niin en koskaan tule unohtamaan sitä mitä ajattelin: "Hyvä Jumala, anna heidän osaa laulaa." He olivat uusia tulokkaita ja mutta näyttivät aivan popstaroilta. Tiedän, että olin todella innoissani, koska ajattelin toivottovasti heillä on vahvoja kappaleita. Ja kun olin kuullut ne, minulle oli selvää, että he osaavat laulaa ja laulut olivat aivan mahtavia. 14-vuotiaina Billillä ja Tomilla oli ensimmäinen levytyssopimus. Bill: Olimme aivan sekaisin. Olimme niin iloisia. Kaikki oli niin kosketuksissa ja kaikki oli kestänyt niin kauan meidän sopimuksiemme takia sekä neuvottelut piti viedä Vormundschaftsgerichtin kautta. (Saksassa vanhempien täytyy joka vuosi käydä tunnustamassa huoltajuutensa Vormundschaftsgerichtissä) Tom: Meistä kaikki sellainen oli turhaa, koska ajattelimme, mitä he oikein haluavat tarkistaa? Puhukaa nopeasti äitini kanssa, kaikki on okei. Andy Selleneit: Olimme silloin erittäin iloisia he tulivat ja ainoa kriittinen asia jonka näimme oli, että media aikoo sanoa, että hehän ovat liian nuoria ja että voiko olla stara jo noin nuorena sekä kaikkia muita klisheitä, jotka eivät päde Tokio Hoteliin. Bill: Tutustuimme häneen, kun olimme 13-vuotiaita ja kun olimme melkein 16-vuotiaita tulimme julkisuuteen ensimmäistä kertaa. Siin välissä menetimme levytyssopimuksemme. Vuoden 2004 lopulla levytyssopimus puretaan, ennen kuin koko homma oli edes kunnolla alkanut. Andy Selleneit: Sony ja BMG ajattelivat silloin yhdistää levy-yhtiönsä. Bill: Ja yhtäkkiä meidän bändiämme ja sopimustamme kyseenalaistettiin, eivätkä suostuneet jatkamaan. David Jost: Bändin maailma kaatui. Tom: Se loukkasi minua niin paljon. Uskoin siihen niin paljon ja minusta se oli niin siistiä, etten ymmärtänyt ollenkaan. Bill: Kun tuottajamme kertoivat sen meille. En varmaankaan nauranut viikkoon. Olin todella surullinen. Tom: Meidän unelmamme oli sirpaleina. Tom: Aluksi luovutin, mutta vain joksikin ajaksi. Bill: Tuottajat eivät olleet ollenkaan huolissaan, vaan ottivat asian aivan rennosti. He sanoivat: "Hei, me haluamme kaikki tehdä töitä kanssanne. Menemme vain jonkun toisen puheille" Universalin kuultua valmis demonauha, syntyy heti uusi sopimus. Frank Briegmann: Sanoimme heti okei mahtavaa. Jos he ovat nyt vapaita, niin tämä on bändi joidenka kanssa haluamme ehdottomasti tehdä töitä. Tästä lähtien bändin nimi on Tokio Hotel. Nyt heidän pitää todistaa, etteivät ole yhden hitin ihme. Tom: Levy-yhtiöt eivät toimi niin, että kävelet huoneeseen ja he kuuntelevat ja sanovat, hei olitte mahtavia, tulkaapas tänne ja allekirjoitetaan sopimuksenne. Tässä sopimuksenne. He haluavat ensin selittää miten tämä bisnes toimii ja mitä he näkevät. Bill: Sinun hiuksesi on näyttävä tältä ja vaatteesi on oltava tällaiset. Sinä hetkenä sekosin. En halua, että kukaan sanoo minulle minkä näköinen kuuluisin olla. Tom: Et saa antaa periksi ja siinä istut 15-vuotiaana ja sanot ööm joo, en halua tehdä tätä näin, haluan tehdä sen niin ja näin ja me näemme sen niin ja näin. Bill: Me ruksasimme stylistin melko nopeasti pois. Toin sitten omat tavarani. Mutta kyllä siinä kesti. Bravo julkaisi aukeaman jutun Tokio Hotelista heinäkuussa 2005 ennen kuin heidän ensimmäinen sinkkunsa julkaistiin - uusi superbändi. David Jost: Kuulimme eri ihmisiltä, hei Tokio Hotel, eihän se käy ollenkaan päinsä. Se kuulostaa ihan independent bändiltä ja se kuulostaa aivan liian kaukaiselta teineistä. He eivät ymmärrä sitä, se on aivan liian kaukaa haettu. Harhaluulo. Heidän ensimmäinen sinkkunsa julkaistiin elokuussa 2005 ja on heti megahitti. Se on uuden rocksensaation synty. Bill: Kun video näytettiin ensikertaa televisiossa, nauhoitin sen, sillä luulin, etten näe sitä enää ikinä telkkarista. Tom: Olin ihan sekasin. Istuimme Loitschessa kotonamme ja näimme videomme Vivalta, emmekä pystyneet uskomaan sitä ollenkaan. Se oli uskomatonta. Markus Kavka: Kuulin pelkän biisin ja ajattelin oho tämäpä on hitti. Jörg Pilawa: Oli pakko myöntää, että mahtavat lyriikat, vaikka se oli niin nuorilta miehiltä. Viva moderaattori: Ensimmäistä kertaa taas tällainen bändi, jolle tytöt kiljuivat kaduilla. Andy Selleneit: Että heidän menestyksestään tulisi noin ainutlaatuinen... Markus Kavka: Että kaikki ihmiset sekoaisivat niin paljon, ei ollut ollenkaan odotettavissa. Joku juontaja: He ovat kolmantta kertaa peräkkäin ykkösenä Saksan virallisilla sinkkulistoilla! David Pocher: Tässä ovat pojat, jotka kutsuvat itseään Tokio Hoteliksi! Gülcan: Durch den Monsun! Joku juontajai: Tokio Hotel!! Tästä lähtien nämä teinit Magdeburgista olivat Saksan musiikkimaailmassa staroja. Bill: Näin ensimmäistä kertaa ihmisiä, jotka huusivat nimeäni, bändimme nimeä. Se oli suurin unelmamme. Sillä hetkellä kaikki sisälläni räjähti. Georg: Monsun musavideo julkaistiin kesälomalla ja menimme kaikki kesäloman jälkeen normaalisti kouluun. Mutta koulussa tapahtui jotain poikkeuksellista. Kun pojat menivät tunneille heitä piirittivät fanit, nimmareiden jahtaajat sekä journalistit. Tom: Yhtäkkiä ympärillä oli satoja reporttereita ja faneja, eikä kukaan meistä voinut käydä kunnolla koulua. Opettajat eivät pystyneet opettamaan, eivät muut oppilaat oppimaan. Bill: Piilouduimme välitunneiksi luokkiin ja opettaja lukitsi oven. Rehtorimme pyysi meidät sitten toimistoonsa ja sanoi, että meidän on löydettävä joku ratkaisu tähän. Tämä ei voi jatkua näin, täällä ei enää voida opettaa. J.B Kerner: Ette käy enää koulua? Bill ja Tom: Joo emme käy vuoteen koulussa. J.B Kerner: Miksi? Eikö ollut aikaa enää? Bill: Ei, normaali koulupäivä ei ollut mahollinen. Koulun edessä oli aina faneja ja paljon lehdistöä... Bill: Meistähän se oli mahtavaa, Ajattelin, siistiä, nyt voin keskittyä vain bändiimme. Voin tehdä vain sitä mitä haluan. Tokio Hotelin uralle oli enää vain yksi suunta. Ylös. Se oli lapsuuden unelman täyttyminen. Bill: Huuma kesti pitkään. Alussa se oli vain pitkä "juoksu" Comet parhaimmalle uudelle tulokkaalle 2005 menee Tokio Hotelille! Bill: Wow. Meidän elämämme on muuttunut hurjan nopeasti. Kaikki tapahtuu niin nopeasti tämän yhden kappaleen takia, Durch den Monsunin. Olemme niin kiitollisia. Voi luoja, en tiedä yhtään mitä minun pitäisi sanoa. Tokio Hotel saavuttavat kullan ja platinan ja saavat kaikki tärkeimmät palkinnot. Fanien hysteria ei tunne mitään rajoja, sillä Bill laulaa siitä, mikä koskettaa miljoonia teinejä. Frauke Ludowig: Kun joku bändi puhuu suoraan sydämestään. Tunnemme sen kaikki, se koskettaa silloin. Jürgen Vogel: Tunnen sen tunnetta mikä heillä on ja sen mitä he kirjoittivat. Bill tekee sen todella hyvin. He saavat tuotua tunteen hyvin esille. David Jost: Bill kantaa sisällään rikkonaisuutta ja tunteellista toivoa samanaikaisesti ja sen takia pystyy liikuttamaan niin kovasti monia ihmisiä, koska tyypit eivät ihan tajua häntä. Bill: Tervetuloa Schrei- kiertueelle 2006 Bändin ensimmäisen kiertueen keikat piti siirtää isompiin halleihin, koska faneja oli niin paljon. Fanit haluisvat nähdä Tokio Hotelin ehdottomasti livenä. Saksan ensimmäiset suuret keikat yli 12 tuhannelle fanille. Se oli jotain todella merkittävää. Jutta Landkotch: Niin monet fanit kiljuivat siten, jonka tunsin vain Beatles ajoilta. Jörg Pilawa: Sen että pystyi edes kestämään sen äänen lujuuden... Jürgen Vogel: Siinä tarvitsee ihan korvatulpat. Ihan uskomatonta. Muutaman kuukauden päästä siitä, kun Schrei albumi julkaistiin, alkoivat muut Euroopan maat kiinnostumaan bändistä. Alex Grenandt: Saksassa ei ole koskaan ollut bändiä, jolla on ollut ihan alusta saakka niin paljon kannatusta jo ulkomailla. Muistan, kuinka kolleegani Venäjältä, Puolasta ja Unkarista soittivat minulle heti pyytäen kuvia tästä bändistä. Mekin pidämme heistä. Bill: Pakko myöntää, että menestys ulkomailla alkaa ensiksi netissä. Meillä on aina ollut suuri kannatus netissä, monia nettisivuja. Ja ulkomaalaiset levy-yhtiöt alkoivat sanomaan, että ihmiset ovat lähetelleet paljon sähköpostia ja he haluavat, että tulette käymään. Silloin kun näimme Ranskan reaktion bändiin, tajusimme kuinka suuri siitä voikaan tulla. Tokio Hotelilla oli todella lyhyessä ajassa melkein yhtä paljon faneja Ranskassa kuin Saksassakin. Bill: Ranskassa ei halunnut kukaan aluksi soittaa saksalaisia kappaleitamme. Kaikki sanoivat ehei, saksalaista musiikkia, ei käy. Siitä ei tule mitään. Vuoden 2006 lopussa Goethe Instituutti Ranskassa ilmoitti, että saksankieli on suosituin vieraskieli siellä, kiitos näiden neljän pojat Magdeburgista. Jörg Pilawa: Kun miettii, että Goethe Instituutti on yrittänyt jo 60 vuotta tuoda saksankieltä maailmaan ja yhtäkkiä ranskalaiset tytöt opettelevat saksaa, koska pitävät näistä pojista. Markus Kavka: Ranskalaiset teinit haluavat oppia saksaa, vaikka olisin viimeiseksi ajatellut, että heillä olisi intressiä maamme kieleen ja kultturiin. Frauke Ludowig: Kun kuuntelemme ulkomaalaista musiikkia, jota emme heti pysty kääntämään, niin se on melodia, joka vetää meidät mukaansa. Tokio Hotelin kohdalla on niin, että heillä on mahtavat melodiat yhdistetty hienoon esitykseen, joka on optinen. Tokio Hotel soitti 14.7 Ranskan presidentin kutsusta 500 000 fanin edessä. Georg: Meidän suurin konsertimme ikinä oli Eiffel- tornin alla Ranskan kansallispäivänä. Siellä esiintyä saksalaisena bändinä on suurin kunnia ikinä. Bill: Hyvää päivää kaikki! Miten menee? Jörg Pilawa: He ovat myös lämmittäneet myös Saksan ja Israelin välejä. Että saksalainen yhtye voi olla niin korkealla listoilla, on saavuttanut enemmän yhteisymmärrystä kuin monet poliitikot ovat 60 vuoteen. Syyskuussa 2007, vähän aikaa Kaulitz kaksosten 18-vuotissyntymäpäivästään, on Monsun kivunnut jo sijalle yksi Israelilaisilla listoilla. Fanit saivat kerättyä tarpeeksi nimiä saamaan Tokio Hotelin esiintymään Israeliin. Tokio Hotel, ensimmäisenä saksalaisena bändinä päätyy israelilaisen nuorisolehden kanteen. Bill: Se oli uskomatonta. Minulla ei ollut hajuakaan, että tämä menisi näin pitkälle. Georg: Oli outoa, koska emme olleet käyneet koskaan tässä maassa ja ihmiset tuntevat sinut vain netin kautta ja radiokappaleen kautta. Sitä ei tajua kuinka kaikki leviää. Onko Bill laulanut äänensä puhki? Bill: Sitten tuli se hetki, jolloin lääkäri sanoi minulle, okei, emme saa sitä pois lääkityksellä, meidän täytyy leikata sinut. Äänen kova rasittaminen viime vuosina oli luonut kystan. Leikkaus oli ainoa keino pelastaa Billin ääni. Georg: Kyllä siinä tietenkin ajatteli, tuleeko siitä samallainen kuin ennen ja että voiko Bill enää ollenkaan edes laulaa? David Jost: Olen nähnyt Billin harvoin niin masentuneena kuin silloin. Leikkauksen jälkeen, bändille määrätän pakkotauko. Bill ei saa tehdä mitään ääntä kahteen viikkoon. Bill: Kaksi viikkoa sen jälkeen, kun en ollut sanonut mitään ja lääkäri istui edessäni ja sanoi okei, nyt päästä ääni. Minua jännitti niin paljon, minua pelotti niin paljon, että joku kuulostaisi erilaiselta ja ääneni oli kristallinkirkas. Ääneni oli täysin selvä. Kaikkien helpotus oli suuri. Tokio Hotel aloittaa riemunmarssinsa läpi USA:n tekemällä toukokuussa 2008 comebackin eräällä festarilla NYC'ssä. Nimmarinjakotilaisuus eräässä musiikkikaupassa Times Squarella päättyy kaaokseen.Yli 1000 fania haluaa nähdä nämä saksalaiset. Tokio Hotel on tämän hetken bändi. Conan O'brien: Tokio Hotelilla on ollut monia hittejä kotimaassaan Saksassa ja tänään näemme heidät televisiodebuutillaan esittäen laulun heidän uusimmalta albumiltaan Screamiltä. Olemme iloisia kuulemaan. Antakaa suuret aploodit Tokio Hotelille! He ovat juuri sitä mitä nyt haetaan, eikä vain Saksassa, vaan ympäri maailmaa. Otto Waalkes: Onhan se tietysti hienoa, että saksalainen yhtye tunnetaan niin laajalti ja että heillä on niin paljon menestystä. Amerikkalaisten fanien määrä kasvoi yhtä jyrkästi kuin konserttien kysyntä. Elokuussa 2008 Tokio Hotel menee USA'n kiertueelle. Sen jälkeen he matkustavat Etelä-Amerikkaan. Meksikoon? Tom: Mahtavaa! Bändin menestykselle ei tunnu olevan enää rajoja. Oliver Pocher: Mihin tahansa maahan, johon he ovat menneet, he ovat saaneet kaikki sekaisin ja voittaneet jokaisen mahdollisen palkinnon. Tokio Hotel kävi amerikkalaisessa MTV Video Music Awardseissa syyskuussa 2008 ja oli ehdolla parhaana uutena tulijana. Joko Winterscheidt: Olla saksalaisena Los Angelesissa. Ei voi olla totta! On ihan uskomatonta, kuinka paljon he ovat tähän asti saavuttaneet. Nämä Magdeburgilaiset haluavat tehdä sisäänkäynnistään niin suuren kuin mahdollista. Jäki Hildisch: Amerikkalaiset ovat keskimäärin hillittyä porukkaa ja sitten tulevat nämä kummalliset saksalaiset niin ison auton kanssa, eivätkä näytä ollenkaan tyhmiltä. Amerikkalainen VMA juontaja: Jotkut tykkäävät hiljaisesta sisäänkäynnistä... Yliampuva saksalainen bändi Tokio Hotel. Bill: Kun astuimme punaiselle matolle, kaikki sekosivat. Tom: Sen jälkeen kävelimme tätä mattoa pitkin, joka oli suurin punainen matto, jonka olin koskaan nähnyt. En ole koskaan nähny niin paljon kameratiimejä. Kaikki haalivat saksalaisen uuden tulokkaan itselleen. Ja myös tälle menestyksellä  hemmoteltulle bändille, tämä palkinto on jotain aivan muuta. Tom: Jännittää todella paljon ja kaikki ovat jo kyselleet, mitä luulette teidän mahiksenne olevan? Bill: Odotamme innolla vain päästä istumaan sinne. Uskon, että iloitsemme kaikki ihan hulluna, kun meidän nimemme lausutaan ehdokkaiden joukossa. Uskon, ettei meillä tällä kertaa ole mitään suuria mahiksia. Tom: Emme oikeasti odottaneet sitä ollenkaan. Chase: Kuumies parhaalle uudelle artistille menee... Tokio Hotelille!! Georg: Totta kai siitä oli aina unelmoinut ja se että se vihdoin onnistui oli mahtavaa. Mikään saksalainen bändi ei ollut voittanut tätä palkintoa. Tokio Hotel on rocksensaatio numero ykkönen. Martin Kierzenbaum: Palinto oli merkki siitä, että amerikkalaiset fanit olivat huomanneet Tokio Hotelin. Collien Fernandes: On oikeastaan aina selvää, ihan sama missä kategoriassa Tokio Hotel on ehdolla, niin silloin myös voittaa Tokio Hotel. Periaatteessa aina. Tokio Hotel on saavuttanut matkansa tiellä nollasta listojen huipulle, mutta eivät ilman hintaa. Joko Winterscheidt: Kun on sellainen ura, niin sillä on paljon varjopuolia yksityiselämälle. Frank Briegmann: Kun on tunnettu joka puolella, ei voi enää kulkea huomaamatta. Ja sillä on tietysti seurauksensa. He seurasivat bändiä kuukausia Karmeat tytöt jahtaavat Tokio Hotelia. Suurin osa varjopuolista eivät ole erityisen mieluisia, varsinkin kun kyseessä on yliampuva fanirakkaus tai yksinkertaisesti kateus. Miksi Tokio-Tom sekosi niin? Sekosi Tom tämän takia? Naamioituneet tytöt jahtaavat Tokio Hotelia. Alex Gernandt: Sitten Gustav joutui välikohtaukseen Magdeburgilaisessa diskossa, jossa häntä heitettiin pullolla päähän. Sitä ei tarvitse kukaan ihminen. Arvet jäävät ikuisiksi ajoiksi. Tälläisen menestyksen myötä on tietenkin paljon huonojakin puolia. Bill: Sellaisissa hetkissä huomaa millaista elämää elää. Sellaisissa hetkissä tajuaa kuinka suurta tämä on. Silloin on vaikea hengittää. Ja ajattelen huhhuh. Tom: Sinulla ei voi olla muuta elämää kuin Tokio Hotel. Sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa. Olet joko Tokio Hotelin kanssa matkoilla ja elät sitä elämää, jonka olet valinnut 15-vuotiaana tai teet... en tiedä oikein itsekään. Tokio Hotel on ollut 4 vuotta oikeastaan koko ajan matkoilla. Hotellit ovat heidän kotinsa ja bändi heidän perheensä. He eivät tunne normaalia arkea. Bill: Se alkaa ihan pizzan tilaamisesta. Mitä teet, kun haluat tilata pizzan? Ja puhelimessa sanotaan: "Saisinko numeron ja nimen?". Ne ovat asioita, joita ei mieti, mutta minä ja Tom pysytään Tom ja Bill Kaulitzina, koko ajan. Ja sen vuoksi Tokio Hotel ei ole meille mikään työ, vaan elämämme. Tom: Siinä elää todella sulkeutuneesti. Emme saa muusta maailmasta paljon mitään selville. Kun menemme ulos aamulla, meidän täytyy ottaa turvamiehiä mukaan ja se pitää olla suunniteltua. Se ei ole koskaan rentoa, ei voi olla koskaan vapaa. Yksityiselämä? Ei mitään mahiksia. Yhteydenpito kavereihin? Vaikeaa. Syntymäpäivät kiertueelle? Säännöt. Kun Tokio Hotelin pojat haluavat oikeasti juhlia, niin silloin vain keskenään. 20-vuotissyntymäpäivlle Bill ja Tom vuokraavat kokonaisen huvipuiston. Georg: Tämä on yksinkertaisesti elämäni, unelmani, kaikkeni. Nämä kolme muuta poikaa ovat parhaat kaverini. En halua jäädä tästä paitsi. Bill: Minun ei tarvitse enää pohtia sitä mitä teen elämälleni, sillä tiedän, että olen päättänyt sen jo ja tästä voi mennä enää yhteen suuntaan. Kurssi pysyy vaakaana menestyksen suntaan. Tokio Hotel on saavuttanut neljän vuoden aikana enemmän kuin mikään muu saksalainen bändi on ikinä, eikä loppua näy vielä. Tom: Olemme rikkoneet kaikkien saksalaisten bändien enntäykset, mutta haluan yhä enemmän. Gustav: Sitä haluaa vielä lentää, haluaa vielä stressiä, haluaa vielä raahata viittä matkalaukkua pisteestä A pisteeseen B. David Jost: Se mitä tekee näin isolla menestyksellä, riippuu bändin voimasta. Tärkeintä Tokio Hotelissa on se, että he ovat Popstaroja henkeen ja vereen. He ovat haistelleet menestystä. He tietävät miltä se tuntuu ja heillä on se. Eiväthän he halua nyt kaksikymppisinä rauhoittua, ei missään nimessä. Joko Winterscheidt: Uskon, että heidän kunnianhimonsa on niin suuri, joten en usko, että tämä olisi heidän loppunsa vaan enemmänki alkunsa, lähtökohtansa. Tom: Minusta olisi aika tyhmää, jos me nojaisimme nyt taaksepäin ja sanoisimme, noniin olemme jo saavuttaneet kaiken. En halua edes päästä tuohon pisteeseen ja kuten minä meidät tunnemme, emme varmaan koskaan päädykään. Voi aina päästä korkeammalle ja saada aina enemmän. Uskon, että niin kauan jatkamme näin.