JOULULAHJAKRIISI
Author: annis
Rating: S
Genre: joulu. =)
Disclaimer: en omista henkilöitä enkä saa rahaa, täysin omaa mielikuvistani. :')
Joulu oli aina ollut Tomin suosikkijuhla, ainakin niin kauan kuin hän itsensä muisti. Hän rakasti sen iloista ja jännittynyttä tunnelmaa, sen värikkäitä valoja ja erilaisia koristeita. Hän piti siitä, kun koko perhe oli kasassa, kun kellään ei ollut kiireitä. Vuosien saatossa hän oli oppinut pitämään myös siitä pienestä hermoilusta, joka oli aina läsnä, kun lettipää kävi jouluostoksilla.
Ainoa asia, mikä Tomia ei joulussa miellyttänyt, oli Joulupukki, siitä hän ei päässyt yli eikä ympäri. Jo pikkuruisena taaperona Tom oli vastustellut aina, kun valkoparta oli yrittänyt ottaa hänet syliinsä tai koskettaa. Hän oli piiloutunut aina kuusen taakse, niin ettei kukaan saisi häntä sieltä pois, eikä ollut ainoa; Billkään ei ollut koskaan miehestä tykännyt, joten he olivat murjottaneet yhdessä kuusen tarjoamassa suojassa aina niin kauan, kunnes Joulupukki oli lopulta lähtenyt pois.
Onneksi ne ajat ovat jo takana, kitaristi ajatteli samalla hymyillen muistolleen, ja jatkoi Billin joululahjan paketoimista. Siitä tahtoi tulla epäsiisti ja paikkailtu, mutta Tom ei välittänyt: tärkeintä oli ajatus.
~
Samaan aikaan Bill ravasi toivottomasti ostoskeskusta pitkin Gustavin kanssa. He molemmat olivat jättäneet lahjojen hankinnan viime tippaan, mutta kiitos järjestelmällisyytensä Gustav oli jo saanut kaikki lahjat hankittua. Bill sitä vastoin oli ajatellut tarkistaa aluksi kaikkien kauppojen tarjonnan ja olikin löytänyt yhden, jossa oli jokaiselle jotain, mutta kun hän oli lopettanut kieroksensa ja yrittänyt löytää takaisin kaupan luo, hän totesi sen olevan lähes mahdotonta. Sen siitä sai, kun lähti toiseen kaupunkiin toivoen, ettei siellä sinua tunnistettaisi. Turhaan, sillä tämä pieni kaupunki, johon he olivat lähteneet, tuntui olevan koko Saksan Tokio Hotel-fanien asuinpaikka, niin monta allekirjoitusta hän oli jo tänään antanut.
– Tämä on hyödytöntä! Bill inisi alistuen kohtaloonsa.
– Ei ole, näät sen vielä, aina niin rauhallinen Gustav yritti piristää Billiä. Laulaja mumisi vastaukseksi jotain ja istahti ostoskeskuksen penkille. Paikka kuhisi onnellisia aikuisia iloisine lapsineen. Bill tunsi itsensä ainoaksi onnettomaksi olioksi sillä hetkellä, mikä sai hänet masentumaan entistä enemmän,
– Hei, jos sä siinä ajattelit istuskella loppupäivän, niin silloin et ainakaan löydä kellekään mitään lahjaa, Gustav töksäytti suoraan, minkä jälkeen otti laulajaa kädestä kiinni ja yritti saada tämän nousemaan penkiltä. Poika kuitenkin vain pudisteli päätään, mutta tajutessaan, että rumpali oli oikeassa, nousi penkiltä ylös.
Juuri kun he olivat menossa sisälle erääseen liikkeeseen, käveli heidän ohitseen Joulupukiksi pukeutunut mies. Nähdessään melkein kyynelehtivän Billin, meni hän heti tämän luokse. Hänen perässään kulki noin kymmenpäinen fanilauma, joka koostui alle 7-vuotiaista lapsista.
– Hei, jouluna kaikilla pitäisi olla hyvä mieli, mutta näytät onnettomalta, Joulupukki heitti Billille kysyvään sävyyn. Littanoiksi hiuksensa laittanut laulaja mulkaisi "Joulupukkia" kärttyisästi ja astui pieneen kauppaan sisälle.
– Okei, tiedän, ettet oikein kuulu siihen kohderyhmään, jota tässä yritetään huijata näillä typerillä vaatteilla ja muilla, mutta voisit silti kertoa, mikä mieltäsi vaivaa, puna-asuinen ukkeli maanitteli. Ja vaikka Bill kuinka yritti olla kääntymättä ja kertomatta murheistaan tuntemattomalle ihmiselle, joka kaiken lisäksi oli pukeutunut juuri siksi kuvitteelliseksi hahmoksi, jota Bill vihasi, hän ei voinut itselleen mitään.
– Mulla ei ole mitään lahjaa mun veljelleni, äidilleni, eikä yhdelle parhaalle ystävälleni, hän vuodatti surkeankuuloisesti henkilölle, joka ei luultavasti pystyisi mitenkään auttamaan. Mies vain sanoisi ehkä jotain siitä, että lahjat pitäisi ostaa aiemmin, minkä Bill jo itsekin tiesi ja katui, ettei ollut ostanut kaikkia lahjoja aiemmin.
– Tuttu tilanne, mies hymähti, ja jatkoi: - Tiedätkös, seuraa minua, niin näät jotain, mikä saattaa ehkä kelvata lahjaksi.
~
Bill odotti malttamattomana oven edessä. Kaksi, kolme, neljä sekuntia, kunnes ovi vihdoinkin avautui ja Georg ilmestyi Billin eteen.
– Hyvää joulua! laulaja kajautti ja antoi basistille ison bassokotelon.
– Öhm, toipa yllätys, mut kiitos, ja ainiin, tuu sisälle, Georg naurahti rennosti ja oli jo kiskomassa laulajaa perässään.
– Ehh, en mä voi, mun pitää mennä Tomin ja äidin luo. Mut hyvät joulut! Bill hihkaisi ja poistui talosta Georgin vielä toivotellessa hyviä jouluja. Laulaja suorastaan juoksi takaisin autolleen ja kun vihdoin astui ovesta sisään, lähti hän ajamaan ylinopeutta kotiinsa.
~
Tom istui joulukuusen alla ja katseli lahjapaketteja. Hänelle oli kaksi lahjaa, minkä lisäksi studiolla odottaisi varmasti säkillinen fanien antamia lahjoja. Ja tietysti oli vielä se lahja, jota Bill oli lähtenyt ostamaan sinä päivänä. Juuri kun kitaristi oli ajatellut veljeään, kuului kun ovi avautui ja Tomin kaksonen astui sisään. Tomille tuli mieleen heti "siinä paha missä mainitaan" -sanonta, vaikka hän olikin iloinen siitä, että veljensä tuli kotiin. Kitaristi löntysteli eteiseen laiskasti ja näki ilosta melkein pomppivan Billin ja äidin, joka rutisti tiukasti mustahiuksista. Heidän vieressään istui Billin antama lahja, jota ei selvästikään oltu paketoitu.
– Tää on yhteinen lahja teille, Bill sai sanotuksi yhä äitinsä halatessa häntä ja jatkoi: – Hyvää joulua, rakas veli! Ruskeasilmäisen pojan huulilla koreili tauotta hymy ja heti, kun Bill oli vapautunut äitinsä syleilystä, kiepahti Tom hänen kaulaansa.
– Se on ihana, kitaristi kuiskasi veljelleen ja halasi vielä tiukemmin, jos se enää oli mahdollista.
– Tiesin, että tykkäisit, Bill vastasi ja kehotti samalla veljeään kiinnittämään huomiota lahjaan. Tom kyykistyi sen viereen ja otti sen syliinsä. Hän tunsi pennun lämmön rintaansa vasten ja katsoi Billiä kiitollisena.
Niin, joulu oli ehdottomasti Tomin suosikkijuhla.
