JOULUKALENTERIN 24. LUUKKU julkaistu 24.12.2007 Kirjoittanut: Linda ja Helena

Title = JOULULAHJA Author = Linda ja Helena, www.tokiohotel.fi Beta = - Rating = K-7 Genre = dramatiikkaa ja söpistelyä Warnings = Muutamia kirosanoja Disclaimer = Emme omista tarinassa esiintyviä henkilöitä, emmekä saa tästä minkäänlaista rahallista korvausta. A/N: Ensimmäinen fanifiktio, joka ollaan kirjoitettu. Ei kannata ottaa kauhean tosissaan, enemmänkin vitsillä. Tässä on nyt tarinaa Billin puolelta ja Tomin. Nauttikaa ! Oli joulukuun 24. päivä ja Kaulitz perhe oli täysin tohkeissaan ! Paitsi yksi... Tom. Hän nukkui vieläkin. Muu perhe, jopa Bill, oli alhaalla syömässä aamiaista. BILL Joulu on ainoa päivä, jolloin herään aikaisin. En halua menettää siitä yhtäkään sekuntia ! Olen tehnyt Tomillekin jo pitkään lahjaa.. Epäilen, että Tom ei ole taaskaan hankkinut mitään. En ymmärrä häntä, miten voi olla pitämättä joulusta? Niin siis viime vuonna en saanut Tomilta mitään. Eihän lahjoilla ole periaatteessa väliä... mutta siis kuitenkin. TOM En ymmärrä miksi ihmiset jaksavat innostua aina näin paljon joulusta? Se on vain yksi päivä muiden joukossa, joka päivähän sitä pitäisi olla perheen ja ystävien kanssa... En usko mihinkään Jeesus hömpötyksiin tai Joulupukkiin varsinkaan. Joulu on vaan tekosyy syödä ja tuhlata rahaa turhiin lahjoihin, joista kukaan ei kuitenkaan välitä. Nukun kyllä jouluaattona ihan yhtä pitkään kun muinakin päivinä. Ehkä pidempääkin, ihan vain kiusatakseni. -- Kello oli 15:00 kun Tom vihdoinkin raahautui alakertaan syömään joulupäivällistä. - Voisitko edes pukea päällesi? Äiti tokaisi ärtyneenä. - Ei huvita... Tom mutisi ja lysähti istumaan pöydän ääreen. - mitä ruokaa? Tom tiesi sen olevan turha kysymys, sillä Kaulitzit söivät joka joulu samoja tylsiä jouluruokia; hanhea, perunasalaattia, perunalaatikkoa...  Billille tosin tuntui maistuvan ainakin pulla. Tom olisi tyytynyt vain pizzaan  Bill oli innoissaan ja halusi jo antaa lahjat, mutta suostui kuitenkin odottamaan iltaan, kun heidän sukulaisiaan tulisi heille käymään. TOM En jaksa niitä kakaroita, joita sukulaiset raahaavat mukanaan. Menen aina vaan huoneeseeni soittamaan kitaraa, kun ne tulee. Ovat ihan täpinöissään, kun Joulupukki saapuu ja antaa jotain krääsää. Taino, olinhan minäkin pienenä innoissani, kunnes repäisin vahingossa Joulupukilta parran pois. Silloin taisi koko jouluinnostus mennä. En osaa selittää, mutta se tunne, että vanhemmat vaan huijaavat ja lapset uskovat sinisilmäisenä kaiken. En aio enää ikinä uskoa mihinkään yliluonnolliseen, etten vain taas pety... Billiäkään ei joulun alla näe ikinä. Se vain istuu huoneessaan ja väkertää jotain lahjoja. Nyt sieltä ei kuulu muuta kun kilkatusta. Mitäköhän se taas tekee...? - TOM! täälläkö sä taas oot? Mikset sä tuu tonne syömään ja hakee sun lahjoja. Posteljooni toi taas ne kaikki fanien joululahjat. Tällä kertaa mä kyl sain enemmän! Vähänkö haluan jo antaa mun lahjan sulle. Oon tehnyt sitä jo niin kauan. sanoi Bill innosta hehkuen. Onko toi muute joku uus biisi mitä sä soitat...? Bill kysyi - Joo on.. eiku mitä? Ei oo... jotai vaa soittelen turhaa. Tom sanoi ja laski kitaran vierelleen sängylle. - Miten sä jaksat vieläki murehtii sitä joulupukkijuttua? Siitähän on yli 10 vuotta aikaa ! Tuu nyt tonne, siel on kivaa.  Bill aneli. - Joo en mä nyt. Mee pois... Tom huokaisi ja keskittyi taas kitaraansa. BILL En ymmärrä Tomia ! Tämä on yksi niistä asioista, joissa me ollaan täysin erilaisia. Eikö se voisi edes yrittää esittää, että sitä kiinnostaisi? Kyllähän minäkin menen joskus sen kanssa kuuntelemaan jotain Samy Deluxea. Noh. Ehkä se piristyy minun lahjastani... Toivottavasti tajuaa, että olen nähnyt tähän hirveästi vaivaa, en ole koskaan tehnyt mitään tällaista. - Tom, mä nyt kuitenkin annan tän mun lahjan sulle. Oon tehny tätä tosi pitkää. Siellä on pari virhettä ja no, ei nää oo mitkään kummoiset, mutta ainakin lämpimät... Tom ottaa lahjan vastaan ja avaa sen. Sieltä paljastuu mustat LAPASET. Jos niitä nyt semmoisiksi voi kutsua. Bill ei ole koskaan ollut mikään hyvä käsitöissä. Hän vihasi sitä aina koulussakin. Ehkä Billin pitäisi vaan pysytellä siinä suunnittelemisessa ja pistää toteuttaminen ammattilaisten hommaksi. - Öö.. K-kiitos. Tom sanoo häpeissään. m-mulla ei oo... - Ei oo taaskaan mitään? Kiitos kauheesti Tom! Bill sanoi loukkaantuneena - EEI ! on mulla lahja, taino ainaki tavallaan... Mun pitää viel vähän viimeistellä sitä. Saat sen illalla. - MITÄÄ! Oikeesti Tom? Mikä se on? Kerrooo. Taino älä sittenkään. Ihanaaaa. Bill hihkui ja poistui huoneesta hypellen. TOM Onneks se nyt lähti. Onhan nää lapaset aika sympaattiset - Selvästi Billin tekemät. Mul ei kyl oo mitään lahjaa. Voi helvetti. Mitä mä nyt teen. Enhän mä voinut taas pilata Billin joulua. Oon mäki välillä aikamoinen paska. Soitan nopee vaik Gustaville, jos se tietäis mitä voin hankkia. Tuskin mikään kauppakaan on enää auki. Tom nappaa kännykänsä ja soittaa PIRR PIRR - No mitä? Gustav sanoi tylysti. - Moi, täs on Tom - Joo mitä? Mulla on vähän kiire, pitäis mennä antaa joululahjoja. - Eiku öö, mä unohdin taas  hankkii Billille .... - Unohditsä taas? Tom oot kauhee. Gustav torui - Älä säki nyt ala saarnaamaan. Mitä mä teen, sanoin Billille, että mullakin on joku lahja sille, vaik eihä mul oo taaskaan mitään. Tom sanoi hädissään - No en mä nyt oikein voi auttaa.. Yritä keksii jotain. Saitteks te taas ne fanilahjat? Kato sielt. Gustav neuvoi - Gustav rakastan sua ! Ihan sikahyvä idea. Moikka! - Oke no hyvä et oli jotai apuu. Helpompi olis vaa hei muistaa. Mut MO! Gustav sanoi, vaikka Tom olikin jo ehtinyt sulkea luurin. Gustav on nero ! Miten en tajunnut ajatella tuota aikaisemmin. Olohuoneessahan on joku neljä säkillistä lahjoja Billille. On sieltä pakko löytyä jotain. Mutta enhän mä kehtaa mennä sinne, kun kaikki sukulaiset hyökkää mun kimppuun. Ehkä mun pitäisi nyt vaan kestää se. -- BILL Tomin ovi aukesi? Mitä !  Tom tulee huoneestaan. Ensimmäistä kertaa johonkin 10 vuoteen. Sillä on varmaan tosi nälkä tai jotain. - TOM MOI! Bill hihkaisi innoissaan - Mo... Tom mutisi ja hiippaili lahjavuoren luokse. - SÄ TULIT! - Joo. Haluun katella noit fanien lahjoi. - Mut et haluu kattoo omien sukulaistes lahjoja...? ookei. Bill huokaisi ja pyöritti silmiään. - Nii ku ei mul oo mitään tekemist tuol huonees. Iteki kokoajan jankkaat, et fanit on tärkeimpii nii.. - TOM! KULTASENI. Ihanaa nähdä sinuakin, Kaksosten mummo tuli rutistamaan. Sinä näytät niin kalpealta. Syötkö varmasti tarpeeksi? Olet jotenkin laihakin. - Joo syön mummi, Ihan tarpeeks... TOM Nappaan nyt tuosta nopeasti nuo lahjat, onneksi suurin osa sukulaisista on keittiössä lappaamassa ruokaa naamansa. Mullakin on kyllä vähän nälkä. Mutta kyllä tuolla fanilahjojen joukossa on varmasti jotain syötävää - kuten aina. - TOM! Noi on mun lahjat ! Bill kiljaisi ja osoitti Tomin pitämää kassia. - Eikä oo !  Tom sanoi juosten äkkiä huoneensa ja lukiten oven. - NO MIKS SIIN SIT LUKEE BILL KAULITZ, SENKIN  PÄSSI!  Bill huusi  hakaten Tomin ovea. -  Luit väärin! - Aijaa okei. En jaksa alkaa väittelemään nyt jouluna. Oikeesti. Tuu nyt syömään! - En nyt just haluu mitään ruokaa ! Mene pois sieltä oven takaa Bill. Tom ärähti Tom kuuli Billin laahustavan pois ja menevän keittiöön. Bill oli niin lapsellinen aina jouluisin. Kello on jo 18:40, eikä ole vieläkään löytynyt sopivaa lahjaa Billille. Karkkia, stringejä, rumia koruja, piirustuksia ja muuta krääsää. Avaan vielä 5 lahjaa, jos ei löydy mitään, niin tunnustan, että en taaskaan hankkinut mitään. 1. piirustus meistä 2. pelkkä 10 sivun pituinen kirje 3. jotain alusvaatteita... 4. Fazerin suklaata joiltain suomalaisilta. 5. jotain vihreitä kynttilöitä... Sitten Tomilla välähti. Mitäs se olikaan, jota soittelin äsken kitarallani? Jotain ihan uutta ja kivaa. Tom nappasi kitaransa ja alkoi soittamaan. Hän alkoi muistella, mitä oli soittanut äsken... Kappale oli surullinen ja vihainen samaan aikaan. Juuri sellainen olo Tomilla oli tällä hetkellä. Kappale kertoi epätoivosta ja siitä, että kaikki johon uskoi, olikin vain valhetta. En ole mikään hyvä tässä sanoittamisessa, se on enemmänkin Billin heiniä, mutta voihan hän muutella tätä ihan vapaasti. Tom tuumi. Mutta pitäisikö vielä olla jotain muutakin? Jos tämä meneekin ihan mönkään. Ehkä annan Billille ne kynttilät, muistan, että Bill sanoi jossain haastattelussa, että pitää joistain hajukynttilöistä ja ne vihreät kynttilät tosiaan tuoksuivat omenilta. Tom jätti kitaransa sängylleen ja paketoi nopeasti kynttilät uudelleen. Tom tuli taas ulos huoneestaan ja huikkasi nopeasti Billin luokseen. - No mitä..? Bill huusi tullessaan - Tuu mun kaa viemää koira ulos. - Nojoo, Bill sanoi katsoessaan heidän  koiraansa, jolla tosiaankin näytti olevan kova hätä. - Mä voin taluttaa. Tom sanoi anelevasti. - Okei no oota, mun pitää naamioitua. Ne fanit nyt jaksaa parveilla täällä joulunakin. En tajua ! Bill vetäisi kyllä nopeasti ihan normaalit vaatteet, koska ei löytänyt isoa pipoaan joka peitti suurimman osan hänen päästään. - Bill, nopeesti nyt. - Joo mennään vaan. Bill sanoi ja kurkkasi ulko-oven ikkunasta ulos. Faneja ei näkynyt, joten he uskaltautuivat ulos. - Mennäänkö sinne puistoon..? Kaksoset kommunikoivat - Ai sinne? - Just sinne. - Joo. Vähänkö täällä on muuten lunta. Onko koskaan ollu näin paljoo? Taino olihan sillon yks joulu... ehk ei puhuta siitä sitte enempää. Tuo joulu sattui olemaan juuri se joulu, kun Joulupukin parta oli tippunut. Kaikenlaiset ajatukset pyörivät Tomin päässä, mutta hän yritti keskittyä nyt olennaiseen. Pian he saapuivat puistoon. He päästivät koiransa Scottyn vapaaksi juoksemaan. Vaikka se olikin jo melko vanha, se tykkäsi kuitenkin peuhata lumessa kuin mikäkin pentu. - Bill öö... Tom mutisi henki höyryten - ..Mitä? Bill sanoi muka välinpitämättömästi, mutta hän tiesi ! Nyt hän saisi odottamansa lahjan. - Mul olis täs tää.. tää lahja. Tom sanoi vinosti hymyillen. Tää ei oo mikään kauheen ihmeellinen, mutta... toivottavasti pidät. Tom ojensi Billille lahjan, joka otti sen nopeasti vastaan. - Avaanko tän nyt? Bill kysyi innoissaan ja heilutteli pakettia. - Joo vaikka. Tom sanoi katsellen maahan. - TOM ! miten sä muistit, että tykkään just näistä tuoksukynttilöistä? Kiitos ihan hirveesti. Bill sanoi ja halasi Tomia. Bill näytti kyllä aika innostuneelta, mutta huomaan kun se valehtelee. Tom ajatteli. Jospa vaikka nyt kertoisin siitä biisistä. Pitääpä sitten kestää se häpeä, kun se nauraa sille. - On mulla kyllä muutakin. Tom sanoi ja kaivoi taskustaan taitetun paperin. - Häh? Lisää? Mikä tää on? Bill sanoi ja nappasi paperin Tomin kädestä. Bill luki paperia ja hänen silmänsä vetistyivät. - T-Tom. Tämä on tosi kaunis runo. Kirjotitko tän ite..? - Joo kirjotin. Oikeastaan se ei ole runo vaan.. noh muistatko kun soittelin sitä biisiä silloin huoneessani? Tom sanoi ja potki maassa olevaa lunta - Ai sitä mikä oli vaan joku turha..? Bill kysyi - Niin nojoo just sitä. No noi sanotukset niinku kuuluu siihen. Ajattelin vaan, et jos se on hyvä niin voitais vaikka levyttää se tai jotain..? - Tom, kertooks tää siitä... Bill kysyi ja syventyi vielä lukemaan paperia - Joo just siitä... Tuntuu tosi helpottuneelta nyt kun oon saanut sen kaiken ulos. En oo ikinä uskonu sua, kun oot sanonu, että tunteiden kirjoittaminen auttaa. Tom herkisteli. - En olis ikinä uskonut susta tällästa. E-ei siis millään pahalla, mutta jotenkin... Tää on tosi kaunis. Bill sanoi vieläkin silmät kosteina - Joo  sanoit jo. Tom sanoi ja hymyili hiukan, Kunhan me sit vaan sanotaan, et sä kirjotit sen. Eiks ni? - Mitä, miks? Bill hämmästeli - No you know, ei tää oikein sovi mun "imagoon"... - Joo ymmärrän periaatteessa. Otan kyllä mielelläni kunnian tästä biisistä, jos se on vaan ihan ookoo. - Onhan se. Mut hei tääl on kylmä, mennäänks nyt syömään? Voin sit soittaa ton sulle myöhemmin. Tom sanoi hytisten. - Joo oke, mennään vaa. SCOTTY TÄNNE !