Minä, Linda, Tokiohotel.fi ylläpitäjä sain kolme "ilmaista" lippua TH'n hallinnolta, koska olemme Suomen virallinen faniklubi. Kaikki viralliset faniklubit saivat liput tapahtumaan. Sain ottaa mukaani vain sivujemme adminit ja modet, mutta vain Sara a.k.a Temporary pääsi mukaani. Emme siis saaneet antaa lippuja muille, vaikka kuinka olisi tehnyt mieli. Toivottovasti pidätte tästä minun lyhyestä raportistani, jonka olen teille kirjoittanut. :-)

Meidän matkamme oli täynnä kommelluksia ja säätöä, mutta loppujen lopuksi aivan mahtava :-) Pääsi ainaki harjoitteleman saksankieltä, koska monetkaan saksalaiset eivät osanneet englantia ollenkaan tai tosi huonosti.

Matkamme alkoi Helsinki/Vantaa lentokentältä klo 8:00. Koneemme lähti klo 10:00 ja se pysähtyi Köpenhaminassa, jossa meidän piti vaihtaa konetta. Kaikki sujui melko vaivattomasti. Portin löytäminen oli kyllä vähän hankalaa, mutta onneksi olimme varanneet tarpeeksi aikaa etsimiselle ja säätämiselle.

Kun pääsimme Hampuriin meillä oli kamala nälkä. Kiertelimme etsimässä paikkaa, missä syödä puoli tuntia ja totta kai päädyimme juuri siihen paikkaan, jota me melkein ensimmäiseksi katsoimme. This was the story of our life koko loppu matkan...

Entschuldigen Sie, aber könnten sie mir bitte sagen wo...

Yllä oleva lause oli koko matkan ajan kovassa käytössä.

Kun olimme syöneet, alkoi hostellin etsiminen. Minulla ei tietenkään ollut karttaa ja ajattelin, että eihän sen paikan löytäminen niin vaikeaa voi olla.... Kyselimme kaikilta neuvoja, eikä kukaan tuntunut tietävän mitään. Törmäsimme myös pariin todella mukavaan saksalaiseen TH-fanityttöön, Biankaan ja Steffiin. Hekin etsivät hostelliaan, mutta se ei valitettavasti ollut sama kuin meidän. Kului yli tunti, ennen kuin pääsimme vihdoin ja viimein perille :-D. Oli niin voittajafiilis siinä vaiheessa. Saimme maksettua huoneemme ja kaikki meni niinkuin pitikin, kunnes pääsimme huoneemme luokse... Sieltä kuului miehen ja naisen naurua. Ihmettelimme ja lähdimme takaisin hotellin aulaan kysymään, että miksi huoneessamme on joku.

Everything happens for a reason.

Emme tajunneetkaan, että olimme varanneet huoneen, jossa olisi muitakin kuin me. Katselimme toisiamme toivottomina, kunnes sisään astuikin Bianka ja Steffi. He sanoivat, että heidän hostellinsa oli kiinni ja ajattelivat sitten tulla sinne samaan kuin me. Pyysimme sitten heitä, jos he voisivat olla meidän kanssa samassa huoneessa, sillä emme halunneet olla keidenkään aivan tuntemattomien ihmisten kanssa, vaikka emmehämme siinä vaiheessa olleet kuin vaihtaneet pari sanaa heidän kanssaan. He meidän onneksemme suostuivat.

Everything happens for a reason. Jos me emme olisi olleet eksyksissä, emme olisi tavanneet heitä ja olisimme joutuneet nukkumaan joidenkin tuntemattomien kanssa.

Olimme aikaisemmin sopineet tapaavamme nämä muut viralliset faniklubit ja menimme Hühnerpostenin eteen, joka oli meidän sopimamme tapaamispaikka. Taas piti kysellä, että anteeksi, tiedättekö te missä Hühnerposten on? Päästyämme lopulta sinne emme kuitenkaan nähneet heitä missään ja tietysti alkoi sataa ja oli kauhean kylmä. Kun olimme päässeet takaisin hostelliin, niin Ruotsin faniklubin ylläpitäjä lähettää teksteviestin, että he kaikki ovat siellä tapaamispaikalla. Emme kuitenkaan enää jaksaneet kääntyä takaisin, vaan menimme sitten huoneeseemme valmistautumaan partya varten.

Lähdimme klo 16:45 kävelemään Hühnerpostenia päin ja näimme paljon TH faneja odottelemassa sisäänpääsyä. Tässä sitten alkoi kahden TUNNIN jonottaminen :D Aluksi odottelimme tunnin ulkona, sitten toisen tunnin sisällä, mutta meillä oli ihan suhtkoht hauskaa. Ulkona oli kyllä hirmu kylmä, enkä tuntenut sormiani enää puolen tunnin päästä. Tutustuin kahteen unkarilaiseen tyttöön, toinen heistä oli voittanut lippunsa Halloweeninä. Tutustuin myös Britannian viralliseen Street Teamin, joka oli meidän lailla myös saaneet lippunsa "ilmaiseksi". Ei se kuitenkaan ihan ilmaista ole. Muut tavallaan saivat lippunsa ilmaiseksi, jos oikein ajattelee. Juttelin heidän kanssaan ja yksi heistä käy joka vuosi Ruisrokissa Turussa, koska rakastaa suomalaisia bändejä. He olivat hirmu mukavia ja hauskoja tyyppejä.

Pääsimme sitten vihdoin ja viimein jonottamaan nimmareita, mikä oli aika makeeta. Eihän sitä meinaannu uskoa, että siinä ne TH'n pojat nyt istuvat. Nimmarinjako oli kuitenkin todella nopeaa ja ainoa sana, jonka jokainen sano oli hi, eli hai. Sara sai onneksi räpsittyä pari onnistunutta kuvaa. Onneksi saamme lisää kuvia sitten muilta faniklubeilta. :)

Jatkoimme sitten matkaamme toiseen huoneeseen, jossa kaikki fanit tanssivat DJ:n soittaman musiikkin tahdissa. Musa oli todella kovalla ja ilmaa oli vähän, joten oli pakko aina välillä lähteä pois sieltä. Tapasin Venäjän virallisen faniklubin ja juttelin heidän kanssaan. He olivat todella mukavia ja otimme yhteiskuvan heidän kanssaan. Me ihmettelimme yhdessä, että oliko tämä nyt tässä. Saimme nähdä TH'n vain neljän hai:n ajaksi. Olimme jo melkein lähdössä pois, mutta onneksi tajusin käydä kysymässä, että onko TH vielä tekemässä jotain tässä partyssa ja hän sanoi: "in einer halbe Stunde".

Menimme sitten takaisin ja kuuntelimme DJ'n soittamaa musiikkia, joka onneksi parani sitten loppua kohti. Kaikilla oli todella hauskaa ja juomat olivat ilmaisia ;-) Sieltä sai Red Bullia, Fantaa/Cocista ja jotain alkoholijuomia, joita oisin periaatteessa voinut ottaa, mutten halunnut. Kaikki henkilökunta oli todella ystävällistä ja nauroivat iloisesti koko ajan.

Tokio Hotelin sitten saapui sinne bileisiin ja tietenkin kaikki sekoavat. Bill kiitteli faneja äänestämisestä, sillä ne oltiin järkätty VMA voiton takia. Vielen Dank! Siellä myös järjestettiin joku arvonta, mutta en tiedä mitä voittajat voittivat. Oli vähän sekavaa. Sen jälkeen soitettiin fanien iloksi Durch den Monsun, onneksi saksaksi ja kaikki lauloivat täysillä mukana. He olisivat voineet soittaa enemmänkin TH'n musaa, koska silloin ihmiset lauloivat mukana ja kaikki pitivät siitä. Siellä soitettiin vain DDM ja Schrei.

Tokio Hotel hengaili siellä DJ'n luona ja oikeastaan joi koko ajan :-D Gustavin tanssi oli parasta viihdettä koko iltana. Ihanaa, että joku oli saanut sen kuvattua niin hyvin. (Videon linkki löytyy tekstin lopusta :) Tokio Hotel myös pelaili välillä Nintendo Wii:tä ja hymyilivät faneilleen. Siitä ois tullu liian iso kaaos, jos fanit olisivat saaneet puhua poikien kanssa. Tiesin jo, ettei sitä ainakaan kannata odottaa. Aluksi olin, että hei jee TH on tuolla, mutta lopulta en enää edes jaksanut tuijottaa koko ajan heitä ja kuuntelin vain musiikkia ja nautin olostani siellä. Ihmiset pyrötyilivät, mutta jotkut varmaan tahallaankin, koska jostain syystä heidät nostettiin sinne, missä TH on :D

Oikea polveni meni siellä partyssa jotenkin sijoiltaan tai ei ehkä ihan, mutta siihen koski ihan hirveesti, jos sitä taittoi ollenkaan. En tajua miten sain polveni siihen kuntoon, mutta könkkäilin sitten ympäriinsä siinä ja yritin olla taittamatta sitä, kunnes eräs tyttö pyörtyi takanani, jalat suorana siihen lattialle, jolloin minun oli pakko koukistaa jalkaani. Se sattui niin paljon, että kyyneleet eivät olleet kovinkaan kaukana. Onneksi he saivat hänet sitten raahattua ulos.

Nyt on jotain huhua liikeellä, että siellä muka saksalaiset ja ranskalaiset olisivat tapelleet. Bullshit. Ei mitään sellaista tapahtunut ollenkaan. Kaikki olivat todella mukavia ja reiluja, saattoi johtua siitä, että suurin osa faneista oli +16.

Kun bileet loppuivat ja Bill oli kiittänyt kaikki partyyn tulijoita, oli aika kummallinen olo. Kävelimme takaisin hostelliimme ja juttelimme jonkun tunnin, kunnes menimme nukkumaan. Olimme molemmat nousseet kuudelta aamulla, emmekä olleet nukkuneet hyvin edellistä yötä. Koko päivä oli jotenkin niin kaaosmainen ja sekava ja samalla ihana. Ei oikein tiennyt mitä ajatella.

Heräsimme kuudelta ja menimme takaisin Hampurin päärautatieasemalle. Kaksi miestä sanoi Guten Morgen meille, mikä oli ihan kivaa. Ei Helsingissä melkein kukaan sanoisi huomenta ohikulkijalle. Kaikki tapaamme ihmiset olivat olleet todella mukavia ja ystävällisiä ja voisin oikeasti muuttaa Saksaan ihan vain sen takia. Harmitti, kun piti melkein heti lähteä, mutta ei voi mitään. Pääsimme melko vaivattomasti takaisin Suomeen. Lento oli kyllä kaksi tuntia myöhässä, natürlich...

Tässä vielä muutama video näistä bileista, jotka löysin You Tubesta. Näitä videoita me emme ole kuvanneet:

Gustavin tanssi
Bill ja Georg heittelee jäätä toisiaan päin
Schrei